2/22

Updated: Apr 10


 

KURISTUSJUNTTA

10. huhtikuuta 2022
Tampere, Suomi
 


SISÄLTÖ (2/22)


  • PÄÄKIRJOITUS – Voittajalla on väliä myös showpainissa

  • PÄÄJUTTU – Tony Khan osti Ring of Honorin, ja se herättää useita kysymyksiä

  • HAASTATTELU – Laura Lehtinen eli "Mutsi" on Suomen ainoa showpainiva äiti

  • KOLUMNI – All Elite Wrestling on vasta kolmevuotias ja jo nyt hienoja hetkiä täynnä

  • GALLUP – Mikä on kaikkien aikojen paras WrestleMania-ottelu?

  • ARVIOT – WWE WrestleMania 38 oli paras WrestleMania moneen vuoteen

  • KALENTERI – Tätä kaikkea on luvassa painimaailmassa lähiaikoina

  • VEIKKAUS – Ketkä ovat WWE:n ja AEW:n mestareita SummerSlamin jälkeen?


 


 

TÄMÄN talven ja kevään ylivoimaisesti suurin kansainvälinen puheenaihe on ollut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, mutta showpainissa – Yhdysvaltoihin, Meksikoon ja Japaniin vahvasti juurtuvassa viihteessä – sen vaikutus on jäänyt vähäiseksi.


Jotakin on silti showpainissakin tapahtunut. Esimerkiksi markkinajohtaja WWE tiedotti 3. maaliskuuta, ettei sen ohjelmia saa enää lähettää Venäjällä. Samalla venäläisiltä suljettiin myös suoratoistopalvelu WWE Network. Syytä siihen yhdysvaltalainen WWE ei kertonut, mutta se on ilmiselvästi liitettävissä Venäjän vastaisiin pakotteisiin.


Osuipa yksi vaikutus myös kotoiseen Suomeen, sillä FCF Wrestlingissä ja SLAM Wrestling Finlandissa esiintynyt venäläispainija Ivan Markov joutuu jättämään seuraavan Suomen-reissunsa väliin. Markovin oli määrä otella SLAM Wrestling Finlandin show'ssa Helsingissä huhtikuun puolessavälissä, mutta sitä ei voida nyt toteuttaa.




 

VAAN vaikka Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa ja iso tekijä myös huippu-urheilussa, josta se on nyt suljettu tiiviisti pihalle, showpainissa sen jalansija on erittäin pieni. Se saattaa tulla jopa jonkinmoisena yllätyksenä, sillä muutoin venäläiset ovat kyllä kaivertaneet väkevästi nimensä kamppailulajien historiaan, kuten jo kreikkalais-roomalaisen painin aikansa suvereeni hallitsija Aleksandr Karelin tai vapaaottelun mahdollisesti kaikkien aikojen kovin nimi Khabib Nurmagomedov osoittavat.


Historiasta tosin löytyy knoppi, jota moni ei välttämättä tiedä. Showpainin aivan ensimmäinen yleisesti tunnistettu maailmanmestari oli nimittäin todellinen "Venäjän karhu" George Hackenschmidt, joka syntyi Viron Tartossa, silloisessa Venäjän keisarikunnassa, vuonna 1877. Hackenschmidt, joka muun muassa kehitti niin sanotun karhunhalauksen eli bear hug -otteen, voitti mestaruutensa New Yorkissa yhdysvaltalaista Tom Jenkinsiä vastaan 4. toukokuuta 1905. WWE:n Hall of Fameen hän nousi vuonna 2016.


Venäjällä oli toki näkyvä asema showpainissa myös kylmän sodan aikaan, jolloin neuvostoliittolaisina esiintyneet ottelijat toimivat kehässä amerikkalaissankareiden vastavoimina samaan tapaan kuin valkokankaalla, kun Rocky Balboa kolisteli sarviaan hirviömäistä nyrkkeilijää Ivan Dragoa vastaan Sylvester Stallonen ohjauksessa 1980-luvun puolessavälissä.


Tunnettuja nimiä olivat muun muassa Nikolai Volkoff, Ivan Koloff ja Nikita Koloff, joita yhdisti se, ettei heistä kukaan ollut oikeasti neuvostoliittolainen: Volkoff syntyi Kroatiassa, Ivan Koloff Kanadassa ja Nikita Koloff Yhdysvalloissa. Yksi samanlainen hahmo oli myös Krusher Kruschev, jonka yhdysvaltalainen esittäjä Barry Darsow muistetaan paremmin kasvomaaleistaan, joita käytti Demolition-joukkueen Smash-nimisenä jäsenenä WWF:ssä 1990-luvun vaihteessa.


 

SAMA temppu toistui myös 2000-luvulla, jolloin WWE:ssä debytoi Vladimir Kozlov -niminen hahmo, jonka lisänimi oli "Moskovan moukari". Kozlov esiintyi SmackDownissa ensi kerran huhtikuussa 2008, ja hänen hahmonsa oli armoton venäläinen jyrääjä. Myöhemmin 2010-luvulla Kozlovin eräänlaisen valtikan peri Alexander Rusev, toinen venäläinen hahmo, joka esiintyi ensi kerran parrasvaloissa Royal Rumble -maksulähetyksessä tammikuussa 2014.


Näidenkään hahmojen esittäjät eivät oikeasti olleet venäläisiä, sillä All Elite Wrestlingissä yhä edelleen ottelevan Rusevin eli Miroslav Barnyashevin kotimaa on Bulgaria ja Kozlovin eli Oleg Prudiusin – ironista kyllä – Ukraina. "Sota on vain pelkurimainen pakotie rauhan ongelmista. Rauha on aina parempi kuin sota. Ukraina, olen puolellasi", Yhdysvaltojen Miamissa tätä nykyä asusteleva 52-vuotias Prudius kirjoitti Instagramissa 2. maaliskuuta.


Yhteistä Kozloville ja Ruseville oli myös se, että ne molemmat tuntuivat absurdeilta hahmoilta tämän vuosituhannen puolella. Siinä missä Volkoff ja Koloff olivat nimiä, jotka kietoutuivat tiiviisti aikansa poliittiseen keskusteluun, Kozlov ja Rusev olivat kuin aikamatkaajia, jotka olivat eksyneet aivan väärään paikkaan. Yleinen näkemys oli, ettei venäläisen ottelijan vastustaminen sopinut globaalin ja modernin viihteen pirtaan. Hahmoja pidettiinkin pahasti vanhentuneina ja yhtenä esimerkkinä ikääntyvän WWE-johtaja Vince McMahonin jämähtämisestä eilispäivän syövereihin.


Ehkä sekin kertoo jotakin siitä, kuinka vähän Venäjän sotatoimiin kiinnitettiin aiemmin huomiota. Kun Vladimir Kozlov teki nousuaan SmackDownin painijana elokuussa 2008, Venäjä soti Georgiassa, ja kun Rusev saapui tankilla WrestleManian estradille ottelemaan yhdysvaltalaista John Cenaa vastaan huhtikuussa 2015, oli kulunut vain vähän yli vuosi siitä, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin niemimaan Ukrainassa.


Eivät ne hahmot siis tuulesta temmattuja olleet silloinkaan.


 

NYT tilanne onkin jo siinä pisteessä, että tällainen Kozlovin tai Rusevin kaltainen hahmo ei ikävä kyllä tuntuisi enää laisinkaan eksyneeltä aikamatkaajalta. Tuskin sellaista hahmoa silti showpainin valtavirrassa nyt nähdään, sillä moinen temppu olisi näin tulenarassa tilanteessa ja nykypäivän standardeilla liian mauton jopa tässä erikoisessa viihteenmuodossa.


Samalla juolahtaa myös mieleen ikiaikainen kysymys siitä, mitä väliä on sillä, kuka showpainiottelun voittaa ja kuka häviää. Moni saattoikin aikanaan harmistua esimerkiksi silloin, kun nimenomaan patrioottinen Cena nujersi nuoren nousevan tähden Rusevin WrestleMania-kehässä, mutta jälkeenpäin on ehkäpä positiivista, että historiaan jäi yhdysvaltalaisen eikä venäläisen voittajan juhla showpainimaailman suurimmalla estradilla. Olisihan sekin ollut outoa, jos Rocky IV (1985) olisi päättynyt siihen, kuinka neuvostoliittolainen Drago olisi tuhonnut yhdysvaltalaisen Balboan.


Showpainifani voikin helposti unohtaa, että lajissa on loppujen lopuksi kyse tarinoista, joita meille kerrotaan; vaikka haluaisimme, että juuri tietty esiintyjä saisi nostetta, pelkkä epätoivottu lopputulos ei tarkoita, etteikö ottelu – ja sen tarina – voisi olla laadukas.


Olihan se Cenan ja Rusevinkin WrestleMania-ottelu ja koko juonikuvio viihdyttävää seurattavaa "väärästä voittajastaan" huolimatta – ja ehkä sen WrestleMania-ottelun lopputuloskin on nyt jälkikäteen helpommin nieltävissä.


 

VENÄJÄN sijaan showpainia onkin ravistellut alkuvuodesta eritoten Cody Rhodes, joka jysäytti todellisen pommin, kun päätti jättää AEW:n taaksensa. Mahdoton muuttui mahdolliseksi, kun Rhodes sitten ilmestyi WWE:n ruutuun ja otteli Seth Rollinsia vastaan WrestleManian parrasvaloissa Texasissa.



Käänne oli historiallinen siksi, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun iso AEW-tähti siirtyi WWE:n riveihin. Siihen asti liikenne oli mennyt vain toiseen suuntaan, kun AEW oli haalinut WWE:n tähtiä kuin liukuhihnalta konsanaan, viimeisimpänä entisen maailmanmestarin Jeff Hardyn. Rhodes-käänteen merkittävyyttä korosti sekin, että hän oli yksi AEW:n alkuunpanijoista ja varatoimitusjohtajista. Se oli käänne, jota tuskin kukaan olisi osannut odottaa.


Kaksi muuta alkuvuoden isoa uutista olivatkin sitten helpommin ennustettavissa – ikävä kyllä. Ensin legendaarinen WWE- ja WCW-tähti "Razor Ramon" Scott Hall menehtyi vain 62-vuotiaana kärsittyään kolme sydänkohtausta, ja sen jälkeen yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä showpainijoista Paul "Triple H" Levesque kertoi lopettavansa painiuransa. Syynä siinäkin olivat sydänongelmat, jotka olivat viedä 52-vuotiaan Levesquen hengen viime syksynä.


 

ILOISEMPI uutinen oli puolestaan se, että 57-vuotias WWE-legenda "Stone Cold" Steve Austin kykeni vielä kerran nousemaan kehään ja vetämään liki 15-minuuttisen matsin WrestleManian pääottelussa. Tässäkin mahdoton muuttui mahdolliseksi, sillä Austinin edellisestä ottelusta oli ehtinyt kulua peräti 19 vuotta. Austin myös otteli yllättävänkin vetreästi lukuisista loukkaantumisistaan huolimatta ja otti jopa hirvittävän suplexin vastaan kivenkovalla katsomoalueella.


Siitäkin ottelusta riittänee soraääniä, sillä joku voi kyseenalaistaa, oliko uransa huipulla olevan 37-vuotiaan Kevin Owensin syytä hävitä 20 vuotta iäkkäämmälle vastustajalleen. Ehkäpä ei, mutta kyse oli jälleen tarinasta. Se realisoitui sillä hetkellä, kun Austin iski Owensille vanhan kunnon stunnerin ja sai selätyksen kolmeen. Se oli hetki, jolloin NFL-joukkue Dallas Cowboysin kotistadion räjähti liekkeihin.


Siinäkin siis voittajalla oli väliä, sillä Owensin voitto olisi vienyt yleisöltä tuon hetken ja tarinan, joista tämä laji rakentuu.


Hetki kun oli Austinin, tarinan sankarin, siinä missä Owensin tehtävänä oli toimia tuon sankarin konnana. Sen Owens tekikin niin hyvin kuin on suinkaan mahdollista.


 

Seuraava sivu: Pääjuttu

 

Kuristusjuntta on tammikuussa 2021 perustettu suomalainen voittoa tavoittelematon showpainimedia. Kuristusjuntta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kaikki Kuristusjuntan grafiikat on luotu kuvista, joilla on Creative Commons -käyttölupa. Kuristusjuntan sähköpostiosoite: kuristusjuntta@gmail.com. Kuristusjuntta löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Haluatko antaa palautetta lehden sisällöstä tai tulla itse sisällöntuottajaksi? Pistäydy Kuristusjuntan Discord-serverillä, johon pääset tästä. Huom! Ympäri vuoden päivittyvä uutisseuranta löytyy Telegramista.


Seuraava lehti: 7.8.2022

471 views0 comments

Recent Posts

See All