Pääjuttu (2/22)

Updated: Apr 10


 

Edellinen sivu: Pääkirjoitus

Seuraava sivu: Haastattelu

 





 

Ring of Honor kuoli 11. joulukuuta 2021 – mutta nousi kuolleista huhtikuun alussa. Jääkö elvytys lyhytaikaiseksi vai palaako promootio lähemmäksi kultaisia vuosiaan? Tuleeko ROH:sta kenties uusi farmiliiga OVW:n tai FCW:n malliin? Promootion uusi aikakausi AEW-johtaja Tony Khanin omistuksessa ainakin alkoi lupaavasti, mutta tulevaisuus on kysymyksiä täynnä.


 
Teksti: Semi Salmikannas Editointi: Eetu Lehtinen

 


PAINIJAT paukuttavat kehänreunusta, kun Jonathan Gresham lukitsee Jay Lethalin Octopus Hold -lukkoon.


Sekunteja myöhemmin Lethal on luovuttanut ja Gresham noussut Ring of Honorin mestariksi ensimmäistä kertaa urallaan.


Ring of Honorin entinen johtaja Cary Silkin saapuu kehään ojentamaan alkuperäisen ROH:n mestaruusvyön Greshamin käsiin, ja selostaja Ian Riccaboni kiittää kaikkia maksulähetyksen katsojia ikimuistoisesta illasta.


Gresham on vihdoin onnistunut tavoitteessaan ja palauttanut kunnian rakastamaansa promootioon nousemalla sen mestariksi.


Kunnian palautus tapahtui kuitenkin liian myöhään.


Joulukuun 11. päivänä 2021 järjestetty Final Battle oli tosiaankin Ring of Honorin viimeinen taistelu, sillä kuukautta aiemmin ROH oli ilmoittanut irtisanovansa kaikki painijansa sopimuksistaan.


Miksi? Kelataan hieman ajassa taaksepäin.


 

VUONNA 2002 perustettu Ring of Honor syntyi WWE:tä vastaan kilpailleiden WCW:n ja ECW:n kuolemien jättämään tyhjiöön.


ROH:sta kehittyikin rakastettu indyliiga, joka TNA:n X-divisioonan ohella popularisoi lennokkaampaa ja toiminnantäytteisempää kehätyyliä. Promootio myös toi aktiivisesti Yhdysvaltoihin vierailulle Japanin kehien suurimpia tähtiä, kuten CIMAn, Kenta Kobashin, Hiroshi Tanahashin ja Kazuchika Okadan.


"Kunnian kehien" kautta kulki myös valtava osa 2010-luvun tärkeimmistä ja arvostetuimmista pohjoisamerikkalaisista painijoista: CM Punk, AJ Styles, Bryan Danielson, Kevin Steen, Chris Hero, El Generico, Kenny Omega, Nigel McGuinness, Samoa Joe ja lukemattomat muut loivat maineensa juurikin Ring of Honorissa.


2010-luvun aikana suurin hohde alkoi kuitenkin hiipua, kun WWE:n uusi NXT-ohjelma lainasi tähdet, painityylin ja presentaation ROH:n pelikirjasta. Niinpä Ring of Honor pysyi pystyssä lähinnä huippusuositun The Elite -ryhmän sekä japanilaisen New Japan Pro-Wrestlingin kanssa tehdyn yhteistyön avulla vuosikymmenen puolestavälistä alkaen.


ROH:n viimeiset vuodet eivät sujuneetkaan kovin mairittelevasti. Promootio oli menettänyt vuoden 2018 lopussa oikeastaan kaikki suurimmat vetonaulansa kertarysäyksellä, kun The Elite eli Cody Rhodes, Hangman Page ja The Young Bucks (Matt Jackson ja Nick Jackson) Kenny Omegan ohella rysäyttivät painimaailman kerralla uuteen uskoon All Elite Wrestlingin syntyessä virallisesti 1. tammikuuta 2019.


Saman vuoden huhtikuussa ROH kykeni vielä juhlimaan historiansa suurinta yleisömäärää yhteistyötapahtumalla NJPW:n kanssa legendaarisessa Madison Square Gardenissa keskellä New York Cityä WWE:n WrestleMania-viikonlopun aikana, ja lähes 17 000 ihmistä – mukaan lukien Kuristusjuntan päätoimittaja – todisti paikan päällä Matt Tavenin nousua uudeksi Ring of Honorin päämestariksi.



HISTORIA

ROH:n päämestarit (suluissa voittopäivä)

1. Low Ki (27.7.2002)
2. Xavier (21.9.2002)
3. Samoa Joe (22.3.2003)
4. Austin Aries (26.12.2004)
5. CM Punk (18.6.2005)
6. James Gibson (12.8.2005)
7. Bryan Danielson (17.9.2005)
8. Homicide (23.12.2006)
9. Takeshi Morishima (17.2.2007)
10. Nigel McGuinness (6.10.2007)
11. Jerry Lynn (3.4.2009)
12. Austin Aries (13.6.2009)
13. Tyler Black [Seth Rollins] (13.2.2010)
14. Roderick Strong (11.9.2010)
15. Eddie Edwards (19.3.2011)
16. Davey Richards (26.6.2011)
17. Kevin Steen [Kevin Owens] (12.2.2012)
18. Jay Briscoe (5.4.2013)
19. Adam Cole (29.9.2013)
20. Michael Elgin (22.6.2014)
21. Jay Briscoe (6.9.2014)
22. Jay Lethal (19.6.2015)
23. Adam Cole (19.8.2016)
24. Kyle O'Reilly (2.12.2016)
25. Adam Cole (4.1.2017)
26. Christopher Daniels (10.3.2017)
27. Cody [Rhodes] (23.6.2017)
28. Dalton Castle (15.12.2017)
29. Jay Lethal (30.6.2018)
30. Matt Taven (6.4.2019)
31. Rush (27.9.2019)
32. PCO (13.12.2019)
33. Rush (29.2.2020)
34. Bandido (11.6.2021)
35. Jonathan Gresham (11.12.2021)


 

Matt Taven päihitti Jay Lethalin ja Marty Scurllin tikapuuottelussa Ring of Honorin ja NJPW:n yhteisessä G1 Supercard -tapahtumassa Madison Square Gardenissa yli 16 500 ihmisen edessä huhtikuussa 2019. Taven nousi samalla uudeksi ROH:n mestariksi, mutta promootio oli jo matkalla alamäkeen.




 

PALUU maan pinnalle oli raju.


Useamman vuoden kasvun jälkeen yleisömäärät romahtivat rajusti kesän ja syksyn lävitse siinä missä tuliterä All Elite Wrestling kasvatti suosiotaan jatkuvasti.


Ring of Honorin uudet keulakuvat Matt Taven, Rush ja PCO eivät osoittautuneet kassamagneeteiksi päämestareina, ja NJPW-yhteistyö tuntui pysähtyneen kuin seinään.


Firman asemaa eivät myöskään auttaneet useammat PR-kriisit aina Bully Rayn puhutteluhetkistä Kelly Kleinin nostamaan syytteeseen ja Joey Mercuryn julkiseen likapyykin pesemiseen asti.


Lisäksi alkuvuodesta 2020 koronaviruspandemia pysäytti maailman. Samalla ROH lopetti tapahtumiensa järjestämisen ja menetti myös suurimman jäljellä olleen tähtensä, kun Marty Scurll kärähti osana painimaailmaa järkyttänyttä #MeToo-tyylistä #SpeakingOut-liikettä.


Kun ROH sitten palasi ruutuun tyhjien katsomoiden kera, promootio yritti totisesti uudistua, ja naftaliinista kaivettu ROH:n alkuvuosien Pure-mestaruusvyö nostettiin suureksi osaksi “uutta alkua” lähes puhtaalta pöydältä.


 

Jonathan Gresham nousi ensimmäiseksi Ring of Honorin Pure-mestariksi sen jälkeen, kun mestaruusvyö palasi takaisin yli 14 vuoden tauon jälkeen. Greshamin voitonjuhlat nähtiin lokakuussa 2020. Sittemmin Pure-mestaruus on ollut myös Josh Woodsin ja Wheeler Yutan nimissä.



 

VAAN kun yleisön eteen viimein palattiin vuonna 2021, pieni positiivinen pöhinä ei näkynyt vieläkään katsomoissa.


Eikä ROH ehtinyt järjestää kuin kourallisen tapahtumia ennen kuin kirves jo heilahti.


Taloudellisesti ja imagollisesti runneltu promootio – ja sen omistajana vaikuttava massiivinen mediayhtiö Sinclair Broadcasting Group – oli päättänyt vetää johdon seinästä.


Kaikki painijat irtisanottiin, ja Final Battlessa heitettiin jäähyväiset.


Televisiolähetykset kuitenkin jatkuivat edeltävien vuosien kohokohtien kertailulla, ja huhtikuulle oli luvattu paluuta Supercard of Honor -maksulähetyksen muodossa – ja siitä jatkamista säännöllisten tapahtumien järjestämisellä. Mutta lupaukset tuntuivat ontoilta.


Ehkäpä 2000-luvun merkittävimmän painiorganisaation tulevaisuus oli synkkä. Kaikki, jopa firma itse, kohteli Final Battlea matkan loppuna.


Sitä se käytännössä katsoen myös oli.


 

"Rakastin Ring of Honoria todella paljon, enkä voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen olen siitä, että videomateriaali on nyt hyvissä käsissä." – CM Punk

 

SITTEN alkoivat huhut. Ensin spekulaatioina, sen jälkeen konkreettisempina puheina.


“Videokirjasto on kaupan”, kuului kuiskutus internetin syövereissä.


Siinä tapauksessa ostajaehdokkaita oli tasan kaksi.


Maaliskuisena keskiviikkona All Elite Wrestlingin johtaja Tony Khan sitten astui kehään AEW:n Dynamite-jaksossa ja ilmoitti ostaneensa Ring of Honorin.



Shane [McMahon] ei ole täällä – vaan minä”, hihkui Khan viitaten WWE-johtaja Vince McMahonin poikaan Shaneen, joka nousi WWE:n juonikuvion mukaan WCW:n uudeksi omistajaksi sen jälkeen, kun WWE oli tosielämässä ostanut WCW:n nimiinsä vuonna 2001.


AEW:n omistaja Khan oli siis ottanut nuoruusvuosiensa suosikkipromootion eli Ring of Honorin haltuunsa.


Muutamaa viikkoa myöhemmin All Elite Wrestlingin suurimpiin tähtiin kuuluva Ring of Honor -legenda CM Punk herkistyi AEW:n Revolution-tapahtumaa seuranneessa mediatilaisuudessa.


“Rakastin Ring of Honoria todella paljon, enkä voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen olen siitä, että videomateriaali on nyt hyvissä käsissä”, kyynelehti Punk.


 

AEW-tähti CM Punk on yksi Ring of Honorin historian suurimmista legendoista ja valittiin alkuvuodesta sen omaan Hall of Fameen, johon kuuluvat myös Bryan Danielson, Samoa Joe, Cary Silkin sekä Jay ja Mark Briscoe.



 

MUTTA mitä tarkalleen ottaen tapahtuu seuraavaksi?


Tony Khan – siis ei All Elite Wrestling – omistaa nyt Ring of Honorin videokirjaston, tavaramerkit ja tekijänoikeudet.


Khan ei ole vielä avannut suunnitelmiaan julkisuuteen sen suuremmin, mutta kirjoitushetkellä on kuitenkin tiedossa, että ROH ei ole vielä siirtymässä ajasta iäisyyteen.


Promootio siis elää, ja sen viikoittaiset jaksot jatkuvat myös huhtikuun alun Supercard of Honorin jälkeen. Tiedossa myös on, että Khan aikoo henkilökohtaisesti ottaa buukkausvastuun Ring of Honorista.


Kysymysmerkkejä on kuitenkin ilmassa rutkasti, eikä mitään konkreettisia vastauksia ole missään muualla kuin Khanin ruutuvihkosessa.


 

CM Punk ja Tony Khan kuvattuna AEW:n lehdistötilaisuudessa viime vuoden elokuussa.



 

YKSI kysymys on, mitä esimerkiksi Ring of Honorin omalle suoratoistopalvelulle HonorClubille tulee tapahtumaan; AEW:lla kun ei omaa suoratoistopalveluaan tai -alustaansa ole samaan malliin kuin esimerkiksi WWE:llä tai NJPW:llä, vaikka sitkeät huhut mahdollisesta HBO Max -yhteistyöstä ovatkin jatkuneet pidempään.


Kysymys on olennainen siksikin, että ROH:n laaja, 20-vuotinen videoarkisto on selkeästi Tony Khanin tekemän kaupan arvokkain osa, sillä ROH:n ja Impact Wrestlingin videokirjastot ovat Yhdysvaltojen kaksi merkittävintä tallennearkistoa, jotka eivät ole WWE:n hallussa.


Merkittävä osa AEW:n painijoista on myös kulkenut aikanaan ROH:n lävitse, joten nyt videomateriaalia on käytettävissä hypevideoihin vaikka millä mitalla. Samalla AEW:n mahdollista omaa suoratoistodiiliä varten saatiin haltuun juuri valtava määrä materiaalia.


Ongelmana Ring of Honorin vanhoissa tapahtumissa tosin on sangen liberaali lisensoidun musiikin käyttäminen. WWE:n massiivinen koneisto onnistui editoimaan WWE Networkin vanhasta painimateriaalista pois epämiellyttäviä Teoston karhukirjeitä aiheuttavia kappaleita, mutta minkälainen budjetti ja resurssi Khanilla on käytettävissään vastaavanlaista operaatiota varten?


Esimerkiksi rockyhtye Europe vaatii edelleen järisyttäviä dollarisummia The Final Countdownin käytöstä, joten Bryan Danielsonin vanhat sisääntulot saavat kokea editointikirveen hellän kosketuksen useampaan otteeseen.


 

Bryan Danielson nousi showpainikansan suosioon Ring of Honorissa kauan ennen kuin siirtyi WWE:hen ja lopulta All Elite Wrestlingiin, jossa painii tänäkin päivänä.



 

ENTÄ mikä on ROH:n viikoittaisen televisio-ohjelman tulevaisuus?


Aiemmin ROH:n suunnitelmissa oli koostaa televisiomateriaali Supercard of Honorin kaltaisten tapahtumien yksittäisistä otteluista eikä siis järjestää enää erikseen televisionauhoituksia. Myös Khanin suunnitelmissa on jatkaa viikoittaisten televisiojaksojen esittämistä, mutta tarkemmat yksityiskohdat ovat kirjoitushetkellä vielä hämärän peitossa.


Päätti Khan mitä tahansa, hänen on toki teoreettisesti mahdotonta hoitaa jaksojen lähettämistä huonommin kuin ROH:n, jolla oli paha tapa näyttää maksulähetyksen jälkeen vielä parinkin viikon ajan jaksoja, jotka oli kuvattu ennen kyseistä tapahtumaa.


ROH:n televisiosopimuksenkin tilanne on nyt toinen, sillä aiemmin se hoitui lähes automaattisesti, kun Sinclair omisti promootion ja näytti jaksoja omassa verkostossaan. Nykyisen televisiosopimuksen kestosta ei ole tietoa, eikä Khan välttämättä halua sitä purkaa välittömästi.


Lisäksi – toisin kuin valtaosa kilpaveljistään, joiden viikoittainen ohjelma näkyy läpi maan kaapelikanavan kautta – ROH:n viikoittainen televisiolähetys on jaettu sadoille eri paikalliskanaville Sinclairin verkoston kautta. Kanavapaikat ja lähetysajat siis vaihtelevat radikaalisti paikkakunnasta toiseen, mutta lähteiden mukaan ROH on kerännyt silti suurempia katsojamääriä kuin esimerkiksi Impact Wrestling, joka on yksi suurimmista yhdysvaltalaisista promootioista heti WWE:n ja AEW:n jälkeen.


Yrittääkö Khan siis saada TNT/TBS-kytköksillään ROH:lle kaapelipaikan – ja kiertääkö Ring of Honor tulevaisuudessa osavaltiosta ja kaupungista toiseen vai pysytteleekö firma kotikonnuillaan?


 

All Elite Wrestlingin lippulaivaohjelma Dynamite lähetetään WarnerMedian omistamalla TBS-kanavalla. Se näkyy myös siinä, että AEW:ssa on TBS-mestaruus, joka on kuvassa olevan Jade Cargillin hallussa tällä hetkellä. AEW:n toinen ohjelma Rampage lähetetään sekin WarnerMedian omistamalla kanavalla, TNT:llä, ja AEW:llä on myös TNT-niminen mestaruusvyö.



 

ENTÄ kuka kumma siellä ROH:ssa sitten painii tulevaisuudessa?


Käytännössä ROH “työllistää” enää mestarinsa Jonathan Greshamin sekä joukkuemestarit Jay ja Mark Briscoen. Myös naisten mestaruus on edelleen aktiivinen mutta kirjoitushetkellä Impact Wrestlingin Deonna Purrazzon hallussa.


ROH:n oma kokoonpano loppuvuodesta 2021 ei suurimpia hurraahuutoja aiheuttanut muutamaa suurempaa timanttia lukuun ottamatta.


Siitäkin joukosta Brody King ja Jay Lethal ovat jo AEW:ssa, EC3 perustanut oman promootionsa, kourallinen porukkaa – Matt Taven etunenässä – seikkailemassa Impact Wrestlingissä ja Rush sekä muut meksikolaiset odottamassa vielä tarjouksia kotimaansa suunnilta. Greshamin, Briscoen veljesten ja muutaman muun ROH-nimen lisäksi huhtikuun alussa nähty Supercard of Honor täyttyikin pääasiassa AEW-painijoista.


Tony Khanin puheiden mukaan suunnitelmissa on tuoda ROH:n rivistöön paljon nuoria painijoita. Onkin luonnollista olettaa, että moni heistä löytyy jo All Elite Wrestlingin puolelta. Monelle AEW:n alakortin kyvylle tekisikin varmasti hyvää painia muualla kuin promootion toissijaisissa ohjelmissa Darkissa ja Elevationissa.


Lee Moriarty – joka kohtasi ROH-konkari Jay Lethalin Supercard of Honorissa – ja Wheeler Yuta ovat esimerkiksi päivänselviä vientituotteita, kun näytönpaikat ovat Dynamitessa ja Rampagessa vielä tiukassa. Onkin helppoa visioida ROH:n tulevaisuus NXT:n kaltaisena kehityspaikkana – mutta realistisesti ajateltuna ROH on ollut siinä roolissa lähes koko olemassaolonsa ajan.


Kysyä voi sitäkin, onko Tony Khanilla sitten oikeasti tarpeeksi virtaa buukata molempia tuotteita samanaikaisesti. Kuten kaikki kaksi lukijaa, jotka pyörittävät useampaa kuin yhtä samanaikaista Total Extreme Wrestling -tallennusta kerralla, tietävät, on helppo polttaa itsensä puhki pohtiessaan useampia erillisiä suunnitelmia samanaikaisesti.


Jää tosiaankin nähtäväksi, miten tämä pallottelu tulee onnistumaan.


 

Tony Khanilla riittää kiirettä, jos ja kun hän aikoo suunnitella AEW:n lisäksi ROH:n tapahtumia. Kuva AEW:n Dynamite-jaksosta, joka on nykyään muun muassa legendaarisen Jeff Hardyn koti. Khan on myös NFL-joukkue Jacksonville Jaguarsin sekä englantilaisen jalkapallojoukkue Fulham FC:n osaomistaja.




 

ENTÄ kuinka tiivistä yhteistyö AEW:n ja ROH:n välillä tulee olemaan?


AEW:n valttikortti on ollut pitää ovet avoimena vähän joka suuntaan. “Kielletyn oven” avaaminen New Japan Pro-Wrestlingille on edelleen yhteistöistä arvokkain kummallekin firmalle.


Sen sijaan loppuvuodesta 2020 käynnistynyt yhteistyö Impact Wrestlingin kanssa käsitti lopulta lähinnä vain AEW-tähti Kenny Omegan mestaruuskauden ja vakituiset esiintymiset AXS TV:n lippulaivaohjelmassa, Impactissa.


Vuonna 2019 framilla oli puolestaan yhteistyö meksikolaisen AAA:n kanssa, mutta se ei ainakaan vielä ole realisoitunut muutamaa vierailevaa painijaa ja AAA:n joukkuemestaruuden puolisäännöllisiä esiintymisiä lukuun ottamatta.


Samana vuonna puhutti myös yhteistyö japanilaisen DDT:n kanssa, joka sekin rajoittui muutamiin vierailijoihin: tytärfirma TJPW:n Yuka Sakazakiin, Shoko Nakajimaan ja Maki Itoon sekä DDT-ässä Konosuke Takeshitaan.


Koronaviruspandemia on ymmärrettävästi hidastanut yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, ja moni ottikin ilolla vastaan ilmoituksen, joka nähtiin DDT:n 25-vuotista taivalta juhlistaneessa Judgement-tapahtumassa. Siinä AEW:n Christopher Daniels ilmoitti DDT-painijoiden saapuvan AEW:n riveihin kuluvan vuoden aikana. Etunenässä rapakon taakse on jo lähdössä ainakin Takeshita, joka kuuluu Japanin ehdottomiin kärkipainijoihin.


AEW:ta ja Ring of Honoria ei kuitenkaan erota valtameri. Yhteistyön suurin kysymys tuleekin olemaan ROH:n tuleva rooli.


Onko kyseessä nuorten painijoiden kehityspaikka vai tavallaan itsenäisenä jatkava firma?


Jälkimmäisessä tapauksessa voi jälleen olettaa Greshamin ja Briscoen kaltaisten nimien olevan satunnaisia vierailijoita AEW:n tapahtumissa, vaikka on toki vaikea kuvitella, että mainitun kaliiberin veikkosia ei palkattaisi virallisesti ihan AEW:n puolelle.


Kehityspaikkana voisi kuvitella yhteistyön firmojen välillä olevan kohtuullisen läheistä.


 

AEW:n ja ROH:n yhteistyö näkyi jo Supercard of Honor -maksulähetyksessä, joka oli ensimmäinen Tony Khan -aikojen ROH-tapahtuma ja järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Show'ssa nähtiin ottelu, jossa ROH:n joukkuemestarit Mark (vas.) ja Jay Briscoe puolustivat mestaruuttaan AEW:n FTR:ää eli Dax Harwoodia ja Cash Wheeleriä vastaan.



 

ENTÄ houkuttaako ROH vielä katsojia? Tähän avainkysymykseenhän se kaikki kulminoituu.


Khan-kauppa on tuonut paljon tuoreita silmiä Ring of Honorin pariin. Myös vuosia sitten kunnian rauniot taakseen jättäneet katsojat ovat varmasti herkistäneet korviaan.


ROH:n kokoluokassa kilpailevia liigoja ovat Impact Wrestling ja NJPW:n Yhdysvaltojen siipi – MLW:n ja NWA:n seuratessa perässä. Mitä ROH pystyy tarjoamaan, mitä tuo nelikko ei pysty?


Pure-säännöillä käydyt ottelut ovat uniikkeja Yhdysvaltojen painikentillä, mutta saavuttaako sillä arvostelumenestystä tai kassakoneen kilinää? Miten saadaan pidettyä kiinni vanhoista katsojista mutta samalla houkuteltua uutta kansaa lehtereille?


Kyllä, vastasin juuri kysymykseeni esittämällä kasan muita kysymyksiä. Sen pitäisi kertoa aika paljon kysymyksen haastavuudesta.


 

Ring of Honor palasi ryminällä takaisin 1. huhtikuuta 2022, kun Supercard of Honor -tapahtuma avasi Tony Khanin aikakauden. Yksi show'n suurimmista hetkistä oli entisen ROH-legendan ja WWE:ssä vastikään vaikuttaneen Samoa Joen paluu (video alla).



 

RING OF HONORIN kirous viimeiset vuodet ei ole ollut huonous vaan harmaa keskinkertaisuus. Tapahtumat ovat olleet täysin katsottavia, mutta ne eivät ole tarjonneet mitään sen enempää.


Tämän korjaaminen on Khanin tärkein tuleva korjausliike.


Supercard of Honorilla oli mahdollisuus kerätä yleisöön ja ruutujen ääreen ROH:n suurin yleisö sitten surullisenkuuluisan MSG-vierailun. Ensivaikutelman voi jättää vain kerran.


Pikatahdilla ja vanhojen suunnitelmien päälle kasattu Supercard oli Khanin aikakauden ensimmäinen este. Ainakin välittömästi tapahtuman jälkeen tuntuu siltä, että ylitys tapahtui yhtä puhtaasti kuin Jukka Keskisalolla Göteborgissa.


Tapahtuma näytti edelleen ROH:lta ulkopuolisesti. Sama möreä-ääninen miesääni juonsi tapahtuman alkuvideon. Sisääntuloramppi ja kehän puitteet olivat edelleen puhdasta ROH:ia. Kehäkuuluttaja Bobby Cruise ja ex-omistaja Cary Silkin vilahtivat ruudussa, ja selostamossa äänessä oli tuttu selostustiimi Ian Riccaboni ja Caprice Coleman.


Mikä tärkeintä, tapahtuma myös toimitti kokonaisuutena.


Briscoen veljesten ja FTR:n (Dax Harwood ja Cash Wheeler) välinen joukkuottelu oli WrestleMania-viikonlopun kovin ottelu, ja myös muu kortti oli laadukas. AEW:n osallisuudesta muistuttivat lähinnä AEW:n painijat sekä ne muutamat kerrat, kun selostamossa mainostettiin seuraavan viikon Dynamite-jaksoa.


Tapahtuman jälkeen elämme kuitenkin edelleen samassa epätietoisuudessa kuin aiemmin, sillä Supercard of Honoria seuranneessa lehdistötilaisuudessa Tony Khan piti yhä korttinsa rinnassaan kiinni. Edes seuraavan tapahtuman päivämäärästä ei hiiskuttu sanaakaan, ja televisioneuvotteluihin viitattiin vain ohimennen.


Jotain kiinnostusta uusi tuleminen onnistui kuitenkin herättämään, sillä alustavien tietojen mukaan kyseessä oli ROH:n historian parhaiten myynyt PPV-tapahtuma.


Voin itse vain toivoa sitä, että ROH:sta tulee terve firma, joka löytää yleisönsä, tuottaa mielenkiintoista painia ja tarjoaa painijoille työpaikkoja.


Mitä enemmän maailmassa on elinvoimaisia painiorganisaatioita, sitä parempi tilanne on niin faneille kuin painijoillekin.

 

Kirjoittaja on Kuristusjuntan All Elite Wrestling -asiantuntija.

 

Edellinen sivu: Pääkirjoitus

Seuraava sivu: Haastattelu

 

Kuristusjuntta on tammikuussa 2021 perustettu suomalainen voittoa tavoittelematon showpainimedia. Kuristusjuntta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kaikki Kuristusjuntan grafiikat on luotu kuvista, joilla on Creative Commons -käyttölupa. Kuristusjuntan sähköpostiosoite: kuristusjuntta@gmail.com. Kuristusjuntta löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Haluatko antaa palautetta lehden sisällöstä tai tulla itse sisällöntuottajaksi? Pistäydy Kuristusjuntan Discord-serverillä, johon pääset tästä. Huom! Ympäri vuoden päivittyvä uutisseuranta löytyy Telegramista.


Seuraava lehti: 7.8.2022

208 views0 comments

Recent Posts

See All

2/22