Forum Posts

Eetu Lehtinen
Apr 17, 2022
In Uutisarkisto
15.3.2022 WWE:n Hall of Famer Scott Hall on kuollut. Hall, 63, joutui aiemmin maaliskuussa sairaalaan leikattavaksi, kun oli kaatunut ja murtanut lonkkansa. Ongelmia aiheutti veritulppa, joka lähti liikkeelle leikkauksen aikana. Seurauksena oli kolme sydänkohtausta, minkä jälkeen Hall eli elämänsä viimeiset hetket hengityskoneessa. Hengityskoneeseen Hall joutui lauantaina, ja hänet irrotettiin siitä maanantaina, jolloin hän myös kuoli. Lähde: https://www.wwe.com/article/wwe-remembers-wwe-hall-of-famer-scott-hall WWE:n uusi strategia syvenee entisestään. Yhtiö on tehnyt monivuotisen sopimuksen INFLCR-nimisen sovelluksen kanssa. Tämä auttaa WWE:tä ja sinne haluavia yliopistourheilijoita löytämään toisensa paremmin. "Olemme innoissamme tämän kumppanuuden mahdollisuuksista, kun edistämme Next In Line -projektiamme ja etsimme urheilijaopiskelijoita, jotka haluavat WWE:hen", sanoo yhtiön kansainvälisen kykyjenetsinnän strategiasta vastaava Paul "Triple H" Levesque WWE:n tiedotteessa. Lähde: https://www.wwe.com/article/wwe-inflcr-partnership-nil-program-next-in-line 16.3.2022 Joey Janela, 32, aikoo jättää All Elite Wrestlingin taakseen, kun hänen sopimuksensa umpeutuu toukokuussa. Janelalla ei kuitenkaan ole pahaa sanottavaa AEW:stä, vaan hän kertoo viihtyneensä promootiossa hyvin. "Se on ohi nyt, ja me menemme eteenpäin. Minulla ei ole valittamista. Kiitän Tonya [Khania]", Janela sanoo 411Manian lainaaman Fightful-sivuston mukaan. Lähde: https://411mania.com/wrestling/joey-janela-will-not-re-sign-with-aew-happy-with-his-time-there/ 17.3.2022 Finn Balor paljastaa, miksi oli yli kuukauden poissa WWE:stä eikä päässyt esimerkiksi Royal Rumble -tapahtumaan. Syynä on työlupa, joka oli ehtinyt mennä umpeen. "En ollut loukkaantuneena enkä tarvinnut taukoa", Balor kertoo BT Sportille Wrestling Observerin mukaan. "Työlupani piti uusia, ja minun oli mentävä kotimaahani Irlantiin ja siellä Yhdysvaltain suurlähetystöön sitä varten." 40-vuotias Balor oli poissa WWE:stä 17.1.–21.2. välisen ajan ja voitti WWE United States -mestaruuden Damian Priestiltä helmikuun lopussa. Balorin mukaan työluvan uusiminen oli viivästynyt, koska koronavirusrajoitukset hankaloittivat matkustamista Irlantiin ja takaisin Yhdysvaltoihin. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/wwe/finn-balor-missed-wwe-royal-rumble-due-to-work-visa-renewal 18.3.2022 WWE:stä tuttu Alberto Del Rio (oik. José Alberto Rodríguez Chucuan) on saanut töitä vapaaottelupromootio UFC:stä, kertoo WrestleTalk-sivuston lainaama Lucha Libre Online. Hänen on määrä liittyä UFC:n espanjankieliseen selostuspöytään huomenna, kun UFC järjestää Fight Night -tapahtuman Lontoossa. Rodríguez on aiemmin otellut ja selostanut vapaaottelupromootio Combate Globalissa. Rodríguez, 44, on nelinkertainen WWE:n päämestari, mutta hänen uraansa ovat varjostaneet erinäiset kohut vuosien varrella. Lähde: https://wrestletalk.com/news/alberto-del-rio-commentary-deal-ufc/ Kotimainen FCF Wrestling on mainittu painetussa Pro Wrestling Illustrated -lehdessä. Promootio esitellään lehdessä lyhyesti. Sen merkittäviksi painijoiksi nimetään Regina Rosendahl, Ioni, The San, Shemeikka ja Juhana "King Kong" Karhula. "Feministisestä ja inklusiivisesta otteestaan tunnettu promootio pyrkii kertomaan samaistuttavia tarinoita ja tekemään showpainia, johon jokainen pääsisi sisään", lehdessä kirjoitetaan. Lähde: https://twitter.com/That_Regina/status/1504834536395636736?t=OJzIJx-0O2i0k_qGsyeuTA&s=19 Sean "X-Pac" Waltman puhui edesmenneestä ystävästään Scott Hallista The Wrestling Observer Newsletterissä. Waltman, 49, kertoo, että 63-vuotiaan Hallin terveys oli mennyt alamäkeen edellisen kahden vuoden aikana. Syy siihen oli alkoholi, jonka kanssa Hallilla oli tunnetusti ollut ongelmia jo pidempään. Waltmanin mukaan Hallin läheisimmät ystävät tiesivät, että hänen kuolemansa lähestyisi päivä päivältä eivätkä he voisi sille mitään. "Pandemia koitui hänen kohtalokseen. Tilanne oli vaikea jo valmiiksi, mutta hän oli eristäytyneenä kodissaan ilman kontakteja. Hän oli laihtunut 95-kiloiseksi. Soitimme Dallylle [Diamond Dallas Pagelle], ja hän poikkesi siellä. Se näytti oikein pahalta", Waltman kertoo. Kun Hall kaatui maaliskuussa ja mursi lonkkansa, hän joutui makaamaan asuntonsa lattialla Waltmanin mukaan useamman päivän, koska hän ei kyennyt liikkumaan eikä puhelinkaan ollut lähettyvillä. Lopulta Diamond Dallas Page poikkesi taas Hallin luona, kun tästä ei ollut kuulunut mitään. Page löysi Hallin lattialta ja vei tämän sairaalaan. Sairaalassa Hall kärsi kolme sydänkohtausta, joutui hengityslaitteeseen ja lopulta irrotettiin siitä, minkä jälkeen hän menehtyi. Lähde: https://411mania.com/wrestling/scott-halls-health-deteriorated-over-last-two-years-sean-waltman-says-pandemic-did-him-in/ 19.3.2022 Cody Rhodes on tiettävästi solminut WWE-sopimuksen parisen viikkoa sitten, uutisoi PWInsider. Rhodes lähti AEW:stä helmikuun puolenvälin tienoilla, ja oletus on, että hänet nähtäisiin WWE:ssä WrestleMania-viikonloppuna. PWInsiderin mukaan Rhodes olisi liittymässä Raw'n rosteriin. Lähde: https://411mania.com/wrestling/big-spoiler-on-cody-rhodes-future/ Marko Stuntin AEW-ura saattaa olla tiensä päässä, uutisoi Fightful Selectiä lainaava 411Mania. Fightful Selectin tietojen mukaan AEW:llä ei olisi ollut suunnitelmia Stuntin varalta viime aikoina. Stuntia ei ole näkynyt ruudussa pitkään aikaan eikä hän ole myöskään ollut tapahtumissa paikalla. Fightful Selectin mukaan Stuntin sopimus päättyy toukokuussa, jolloin moni muukin AEW-sopimus on umpeutumassa. Sivuston tietojen mukaan Stunt on ollut halukas näyttämään osaamistaan AEW:lle, mutta se ei ole johtanut tällä tietoa mihinkään. Stunt, 25, ilmoitti tammikuussa, että pienemmät promootiot voivat esittää hänelle työtarjouksia. Lähde: https://411mania.com/wrestling/update-marko-stunt-aew-contract-status/ 20.3.2022 WWE:hen palkattu vapaapainin raskaansarjan olympiavoittaja Gable Steveson, 21, sinetöi yliopistouransa toisella NCAA-mestaruudellaan. NCAA kuvailee verkkosivuillaan, että Steveson oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista yhdysvaltalaisista yliopistopainijoista. Hän voitti yhteensä 89 ottelua ja hävisi vain kaksi. "Kun hän [Steveson] astelee molskille, tapahtuu ihmeitä", NCAA:n uutisessa kirjoitetaan. Yliopistouransa Steveson lopetti tyylillä: hän teki tavaramerkikseen muodostuneen takaperinvoltin ja jätti kenkänsä painimatolle. "Pysäyttämätön. Voittamaton. Onnittelut peräkkäisistä NCAA-mestaruuksista", twiittasi WWE-tähti Triple H. "Onnittelut Gable Stevesonille toisesta NCAA-mestaruudesta. Seuraava pysäkki: WWE", twiittasi lajilegenda Mick Foley. "Gable Steveson tulee saavuttamaan, mitä ikinä haluaakaan. WWE-mestari. UFC-mestari. Ehkä jopa toinen kultamitali. Hän on 'sen jonkin' ruumiillistuma", twiittasi erinomaisista painitaidoistaan tunnettu entinen UFC-mestari Henry Cejudo. Steveson solmi WWE-sopimuksen syyskuussa 2021 ja kuuluu Raw'n rosteriin. Lähde: https://www.ncaa.com/news/wrestling/article/2022-03-19/gable-steveson-caps-his-historical-college-wrestling-career-second-ncaa-title AEW-tähti Matt Sydal kärsii polvivammasta, raportoi Wrestling Observer. Sydal, 39, on ollut poissa kehistä helmikuun puolivälistä asti ja paljasti poissaolonsa syyn Twitterissä eilen. "Aion meditoida ja palata sen jälkeen takaisin parempana kuin koskaan", Sydal twiittasi. Paluun aikataulu on hämärän peitossa. Sydalin edellinen ottelu nähtiin Puolassa 19. helmikuuta, mutta Sydal ei tähdentänyt, kärsikö hän polvivammansa painiottelussa vai jossakin muualla. Sydal debytoi AEW:ssä All Out -maksulähetyksessä syyskuussa 2020 ja on paininut sittemmin vain harvoin muissa promootioissa. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/aew/aew-matt-sydal-suffers-dislocated-knee All Elite Wrestling on aloittanut yhteistyön japanilaisen DDT:n kanssa. Uutinen paljastettiin DDT:n 25-vuotisshow'ssa Tokiossa tänään. Sen kertoi videon välityksellä esiintynyt konkaripainija Christopher Daniels, joka työskentelee AEW:n kykyjenetsinnän johdossa. "AEW ja DDT ovat sopineet, että DDT:n painijat voivat otella Yhdysvalloissa. Ainakin minä odotan, että pääsemme esittelemään DDT:n parhaimpia kykyjä amerikkalaiselle fanikunnalle [AEW:ssä]", Daniels sanoi videolla. AEW:n neuvottelijoina toimivat Kenny Omega ja Michael Nakazawa, joilla molemmilla on pitkä historia DDT:n painijoina. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/aew/aew-ddt-announce-working-relationship 22.3.2022 Kovaa nousua tekevä WWE-painija Omos on saamassa ison ottelun WrestleMania 38:ssa. Fightful Selectin tietojen mukaan Omos olisi kohtaamassa entisen WWE-mestari Bobby Lashleyn, mikäli tämä on ottelukunnossa siihen mennessä. Wrestling Observerin Dave Meltzer muistuttaa, että Lashley loukkasi olkapäänsä Royal Rumble -tapahtumassa, jossa voitti WWE-mestaruuden Brock Lesnarilta. "Ilmeisesti Lashley ei siis olisi menossa olkapääleikkaukseen, koska jos hän olisi, niin hän ei [ottelisi] WrestleManiassa", Meltzer sanoi Wrestling Observer Radiossa. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/wwe/bobby-lashley-expected-to-face-omos-at-wwe-wrestlemania-38?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter Big E olisi voinut jopa kuolla SmackDownissa pari viikkoa sitten, painija paljastaa lääkärinsä kertoneen hänelle. "Sain kuulla ensimmäisellä lääkäriajallani, että vältin halvauksen, halvaantumisen tai jopa kuoleman vain niukasti", päälleen rajusti pudonnut Big E twiittasi tänään. "Elämä tuntuu entistä rakkaammalta ja arvokkaammalta nyt", hän jatkaa. Vaarallinen tilanne sattui, kun Ridge Holland teki Big E:lle belly-to-belly-juntan kehän ulkopuolella. Big E laskeutui pää edellä lattialle ja kuljetettiin paareilla pois kehäalueelta. Myöhemmin selvisi, että Big E:n niska oli murtunut. Lähde: https://411mania.com/wrestling/big-e-reveals-narrowly-escaped-broken-neck/ AEW julkaisee uuden musiikkialbumin 29. huhtikuuta. Albumi, joka ilmestyy suoratoistopalveluihin, oletettavasti myös Spotifyhin, sisältää instrumentaalisia versioita AEW:n sisääntulomusiikeista. AEW uutisoi asiasta Twitterissä tiistaina. Lähde: https://twitter.com/AEWmusic/status/1506359918743404546?t=smOgGIDpmjjCrpUmBg7RhQ&s=19 23.3.2022 WWE jatkaa laajentumistaan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan; yhtiö on solminut sopimuksen Saudi-Arabian hallituksen omistaman mediakonsernin MBC Groupin kanssa. Diilissä on kyse mediaoikeuksista. Nyt WWE:n ohjelmat ja WrestleManian kaltaiset erikoistapahtumat lisätään MBC Groupin Shahid-nimiseen suoratoistopalveluun. Sopimus sisältää kaikki WWE:n erikoistapahtumat ja kattavan arkiston WWE Networkista sekä Raw'n ja SmackDownin suorat lähetykset. Lisäksi Raw'n ja SmackDownin 60-minuuttiset koostejaksot lisätään MBC:n ilmaistelevisioon. Sopimus oli muhinut pitkään, sillä sijoittajat olivat kyselleet sen perään WWE:n osavuosikatsauksien yhteydessä viime vuosina. MBC Group näkyy niin sanotuissa MENA-maissa (Middle East and North Africa) eli Algeriassa, Bahrainissa, Egyptissä, Iranissa, Irakissa, Israelissa, Jemenissä, Jordaniassa, Kuwaitissa, Libanonissa, Libyassa, Marokossa, Omanissa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa, Syyriassa, Tunisiassa ja Arabiemiirikunnissa. "Ei ole salaisuus, että WWE on erittäin suosittu Saudi-Arabiassa ja muuallakin MENA-alueella. Olemme iloisia, että Shahidista tulee WWE:n koti", suoratoistopalvelun markkinointipäällikkö Natasha Hemingway sanoo tiedotteessa. WWE-johtaja Nick Khan uskoo, että yhtiö voi entisestään kasvattaa suosiotaan Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa uuden diilinsä myötä. "MBC Group on alueensa markkinajohtaja ja hieno kumppani WWE:lle", Khan sanoo tiedotteessa. WWE:n ja Saudi-Arabian hallinnon välistä yhteistyötä on kritisoitu maan ihmisoikeusrikkomusten takia. Yhteistyö alkoi jo vuonna 2014 ja syveni vahvasti vuonna 2018, jolloin WWE järjesti ensimmäisen erikoistapahtumansa Saudi-Arabiassa. Lähde: https://411mania.com/wrestling/wwe-announces-new-broadcast-deal-for-middle-east-and-africa/ Ethan Page on tiettävästi solminut jatkosopimuksen AEW:n kanssa, kertoo Fightful Selectin tietoja lainaava Ringside News -sivusto. Fightful Selectin tietojen mukaan Page solmi jatkosopimuksensa jo viime vuoden puolella ja tulee pysymään AEW:ssä vielä pitkään. Kanadalainen Page, 32, solmi ensimmäisen AEW-sopimuksensa viime vuoden alkupuolella ja teki debyyttinsä silloisessa Revolution-maksulähetyksessä. Jatkosopimus sorvattiin siis melko nopeasti. Page teki aiemmin urallaan nimeä erityisesti Impact Wrestlingissä, jossa muodosti The North -nimisen joukkueen promootion nykyisen main eventerin Josh Alexanderin kanssa. Lähde: https://www.ringsidenews.com/2022/03/23/ethan-page-extends-contract-with-aew/ 24.3.2022 AEW on julkaissut tämänvuotiset AEW Awards -voittajat. AEW valitsi voittajaksi nämä: – Vuoden painija: Kenny Omega – Vuoden miespuolinen läpimurtaja: Sammy Guevara – Vuoden naispuolinen läpimurtaja: Jade Cargill – Paras mikrofonikamppailu: CM Punk ja MJF (Dynamite, 24.11.2021) – Paras joukkuemähinä (brawl): The Young Bucks vs. Lucha Bros (All Out 5.9.2021) – Paras AEW:n "muotihetki": Dr. Britt Baker D.M.D:n Brittsburgh-takki – Paras lentäjä (high flyer): Dante Martin – Paras seurattava Twitterissä: Nyla Rose – Isoin selkäsauna: Hangman Page ja Bryan Danielson ottelevat 60 minuuttia (15.12.2021) – Isoin WTF-hetki: NYE Street Fight (31.12.2021) – Paras mikrofonihetki: CM Punkin debyytti – Isoin yllätys: Adam Colen ja Bryan Danielsonin debyytit samana iltana Lähde: https://411mania.com/wrestling/aew-awards-results-kenny-omega-wins-wrestler-of-the-year-more/ Suomalainen showpainija Regina Rosendahl voi tehdä historiaa pian, sillä hän kamppailee tanskalaisen Bodyslam! -promootion upouudesta naistenmestaruudesta Kööpenhaminassa 2. huhtikuuta. Bodyslamin mukaan titteliä tavoittelevat myös muun muassa FCF Wrestlingistä tuttu ruotsalainen Alissa Ink sekä SLAM Wrestling Finlandin englantilainen vakiokasvo Heidi Katrina. Lähde: https://twitter.com/BodyslamProWres/status/1506942613110284290?t=7eyD8RB9wt7qx9iV1_oobQ&s=19 25.3.2022 Edesmennyt showpainija Shad Gaspard tulee saamaan tämänvuotisen Warrior-palkinnon WWE:n Hall of Fame -tilaisuudessa, raportoi Wrestling Observerin Dave Meltzer. Cryme Tyme -joukkueesta yhdessä JTG:n kanssa muistettu Gaspard kuoli toukokuussa 2020, kun pelasti virtaukseen ajautuneen poikansa hukkumasta mereen Kalifornian Venice Beachilla. Gaspard oli kuollessaan 39-vuotias. Warrior-palkinto on aiemmin myönnetty Connor "The Crusher" Michalekille (2015), Joan Lundenille (2016), Eric LeGrandille (2017), Jarrius Robertsonille (2018), Sue Aitchisonille (2019), Titus O'Neilille (2020) ja Rich Heringille (2021). Lähde: https://www.f4wonline.com/news/wwe/shad-gaspard-to-posthumously-receive-wwe-warrior-award?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter Tuoreet suomalaispainijat saavat hienon mahdollisuuden Isossa-Britanniassa lauantaina. SLAM Wrestling Finlandin painikoulun oppilaat Dylan Broda, El Miguel, Miika Forsström, Nick Lukkonen ja TT Suosalo sekä hirviömäinen Koura pääsevät ottelemaan Squared Circle Wrestlingin show'ssa Manchesterissa. Kyseessä on brittipainilegenda Marty Jonesin promootio. Jones on ollut aiemmin SLAM Wrestling Finlandin vieraana Suomessa, ja hän tekee yhteistyötä suomalaispromootion kanssa. Lähde: https://www.instagram.com/p/CbgDueXA5II/?utm_medium=copy_link WWE:stä tuttu Fandango eli Dirty Dango (oik. Curtis Hussey) aikoo ripustaa painisaappaansa naulaan varsin pian. 38-vuotias Dango twiittasi tänään, että hän jättäytyy painikehistä muutaman kuukauden sisään. "Hyvästit ikuisesti", hän kirjoittaa. Dango on ollut viime aikoina vakiokasvo NWA Powerrr -ohjelmassa. Hänen painiuransa kohokohta tapahtui WrestleMania 29:ssä, jossa hän nappasi voiton lajilegenda Chris Jerichosta. Lähde: https://twitter.com/DirtyDangoCurty/status/1507354355460157458?s=20&t=OerLKqXNy0Tuk1zQ4FGDYA Paul "Triple H" Levesque lopettaa showpainiuransa 52-vuotiaana, tiedottaa WWE. Syynä ovat terveysongelmat. Lähde: https://twitter.com/WWE/status/1507386044660035585?t=lvgUdlDYFToysir_SBM-1g&s=19 UUTISKOMMENTTI: Triple H olisi ansainnut enemmän arvostusta Uutinen oli odotettu, mutta se pysäytti silti: 52-vuotias Paul "Triple H" Levesque julisti ESPN:n haastattelussa perjantaina, että hän lopettaa showpainiuransa. Sydänvaivoista kärsinyt WWE-tähti oli ollut jo pitkään poissa ruudusta ja elänyt hiljaiseloa, mutta aivoissa muhi silti ajatus siitä, että kyllä "The Game" vielä kehään palaa. Kysehän on showpainista, jossa edes mahdoton ei ole mahdotonta, kuten on monet kerrat nähty. Nyt asia on kuitenkin sinetöity. Triple H:ta ei enää nähdä painimassa, ja syy siihen on varsin selvä, kuten hänen perjantaisesta haastattelustaan ilmenee. Levesque nimittäin kertoo käyneensä kuoleman porteilla viime vuoden syyskuussa. Kaikki alkoi pahasta keuhkokuumeesta, joka meni vain huonompaan suuntaan, kun Levesque yritti levätä kotosalla. Myöhemmin Levesquen vaimo Stephanie McMahon näki tämän yskivän verta ja sai kuulla lääkäriltä, että heidän olisi mentävä ensiapuun niin nopeasti kuin mahdollista. Taustalla oli geneettinen sydänvika, eikä tilanne näyttänyt hyvältä. "Kuntoni meni rajusti alaspäin paikkaan, jossa ei halua olla perhettään ja tulevaisuuttaan ajatellen", Levesque muotoili haastattelussa. "Tuli hetkiä, jolloin ajatteli, että tässäkö se oli? Herääkö sitä enää... Sitä on vaikea niellä", hän jatkaa. "Se panee ajattelemaan asioista eri tavalla. Se ei vähennä intohimoasi tehdä sitä, mitä haluaisit tehdä, mutta se takuuvarmasti saa arvostamaan niitä asioita, joita sinulla on – ystäviäsi ja perhettäsi." Niinpä Levesque korostaa, että ottelut on nyt todellakin oteltu. Sitä puoltaa sekin, että painijalla on nykyään tahdistin sydämessään. EEPPINEN painiura päättyi siis seinään. Runollista kenties on, että legendaarisen ottelijan viimeiseksi telvisioiduksi koitokseksi jäi tappio "legendantappajaksi" kutsutulle Randy Ortonille, jonka historia on hyvin syvä Triple H:n kanssa aina Evoluutio-ajoista alkaen. Vähemmän runollista on, että tuo ottelu nähtiin Saudi-Arabiassa, eikä siitä taida monikaan muistaa paljon mitään. Se, kuinka ura päättyy, on toki täysin toissijaista siihen verrattuna, miten elämä jatkuu. Triple H:lle jos jollekulle olisi silti suonut mahtipontisen viimeisen valssin, megalomaanisen WrestleMania-ottelun, jossa olisi soitettu kaikki painijan parhaimmat hitit ja viritetty McMahon-draama täysille. Sitä me emme nyt saa, mutta onneksi WWE Networkin syövereissä on lähestulkoon loputon valikoima Triple H:n otteluita ja parhaimpia hetkiä. Mehusteltavaa riittää, vaikkei Triple H koskaan nauttinutkaan showpainifanien suursuosiota ainakaan ennen kehutun NXT-ohjelman luotsaamista. Triple H:n kohtalona olikin otella aivan väärään aikaan. Erinomainen tarinankertoja ja WWE-tyylinen viihdyttäjä jäi mainioista ominaisuuksistaan huolimatta aina jonkun varjoon, oli se sitten Shawn Michaels D-Generation X:ssä tai megatähdet The Rock ja "Stone Cold" Steve Austin 2000-luvun vaihteen kiihkeimpinä vuosina. Tästä syystä katsojat ovat myös aliarvostaneet Triple H:n otteita läpi vuosien. Painijan historia on täynnä lukemattomia klassikoita, ja Triple H jos joku oli klassinen isojen otteluiden nimi. Kun Motörhead pärähti soimaan ja värikkäät spottivalot alkoivat vilkkua, laatu oli taattu. Nopeasti ajateltuna Triple H:n ansioluetteloon voisi nostaa esimerkiksi loistokkaan rähinän Shawn Michaelsia vastaan WWE SummerSlam 2002 -maksulähetyksestä tai laajalti kehutun Hell in a Cell -taistelun The Undertakeria vastaan WWE WrestleMania 28:sta (2012). Juuri näissä otteluissa Triple H loisti kaikkein vahvimmilla osa-alueillaan: elokuvallisessa, eeppisessä tarinankerronnassa ja rankassa ja roisissa ottelutyylissä. SELVÄÄ on toki sekin, että Triple H:n pitkän uran varrelle mahtui myös huonoja hetkiä. Alkuperäinen Subtv-kansa muistaa takuuvarmasti esimerkiksi "Reign of Terrorin" eli Triple H:n pitkän ja puuduttavan maailmanmestaruusdominanssin vuosina 2002–2004, jolloin moni Raw alkoi "Hunterin" pitkällä ja tylsällä monologilla. Iso osa Triple H -kritiikistä juontaakin juurensa takahuonepolitikointiin ja ennen muuta siihen, että Levesque meni tosielämässä naimisiin WWE-johtaja Vince McMahonin tyttären kanssa. Se tiesi totta kai erityistä asemaa WWE:n hierarkiassa, mikä näkyy tänäkin päivänä, kun Levesquellä on iso rooli WWE:n yhtiössä johtaessaan sen kansainvälistä kykyjenetsintää. On kuitenkin sääli, jos tällaiset linssit estävät näkemästä Triple H:n hyviä puolia showpainijana. Harva ottelija kun on kyennyt yhtä moneen huippuotteluun ja ollut ylipäätään niin lähellä täydellistä pakettia kuin vanhan koulukunnan soturia muistuttava Triple H. Harva painija on toki saanut samanlaisia mahdollisuuksiakaan kuin Triple H, mutta olisi outoa sanoa, etteikö Triple H olisi käyttänyt näitä mahdollisuuksia hyvin. Karismaattinen ja ärsyttävä sekä samaan aikaan erittäin uskottava lihaskimppu vei WWE:n ja samalla koko showpainin tarinankerrontaa uudelle tasolle useine erinomaisine matseineen ja teki muun muassa Chris Benoit'sta niin suuren supertähden kuin oli mahdollista. Siksikin on erinomainen ilouutinen, että keuhkokuume ja sydänvika veivät vain Triple H:n painiuran eivätkä koko elämää, sillä Levesquellä on erittäin paljon annettavaa myös valmentajan saappaissa. 27.3.2022 New Japan Pro-Wrestlingin perinteinen New Japan Cup -turnaus kulminoitui Japanin Osakassa tänään. Turnauksen loppuottelu oli japanilaisen Tetsuya Naiton ja englantilaisen Zack Sabre Juniorin välinen koitos. Turnauksen voitti 34-vuotias Sabre Junior, joka selätti Naiton Zack Driverilla ajassa 24.43. Sabre Junior voitti turnauksessa myös Ryohei Oiwan, Doukin, Great-O-Khanin, Will Ospreayn ja Shingo Takagin. Sabre Junior on voittanut New Japan Cupin myös vuonna 2018 ja kuuluu nyt harvinaiseen joukkoon turnauksen kaksinkertaisena voittajana. Muut nimet ovat Hirooki Goto, Yuji Nagata, Kazuchika Okada ja Hiroshi Tanahashi, japanilaisia jokainen. Sabre Junior on voittanut NJPW:ssä joukkuemestaruuden kolmesti, mutta yksilömestaruuksia hän ei ole vielä saavuttanut. Ulkomaisista painijoista myös yhdysvaltalainen Giant Bernard (2006) ja Sabre Juniorin maanmies Ospreay (2021) ovat onnistuneet New Japan Cupin voittamaan. Turnaus on järjestetty vuosittain vuodesta 2005 saakka. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/new-japan/njpw-crowns-2022-new-japan-cup-winner SLAM Wrestling Finland ilmoittaa, että se järjestää The George Hackenschmidt Invitational Cup -nimisen turnauksen Viron Tallinnassa lauantaina 14. toukokuuta ja että suoran lähetyksen voi tilata kuuden euron hintaan Prime Fight -sivustolta. Tallinnassa nähdään ainakin turnauksen välieräottelut ja finaali. Mainoskuvan perusteella kehässä nähdään niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin painijoita. George Hackenschmidt (1887–1968) oli Viron Tartossa eli silloisessa Venäjän keisarikunnassa syntynyt voimamies ja showpainija, jota pidetään lajin aivan ensimmäisenä maailmanmestarina. Hackenschmidt voitti maailmanmestaruutensa amerikkalaista Tom Jenkinsiä vastaan New York Cityssä 4. toukokuuta 1905. WWE:n Hall of Fameen hänet nimitettiin vuonna 2016. Lähde: https://twitter.com/SlamWres/status/1508052990636273670?t=7JKc-YUvgJVdMcECUbAQHA&s=19 Paul Heyman kertoo solmineensa pitkän jatkosopimuksen WWE:n kanssa, uutisoi 411Mania. Heyman, 56, kertoi sopimuksestaan Sports Media with Richard Deitsch -podcastissa. "He loivat sellaisen tarjouksen, että olisin ollut hölmö, jos en olisi tarttunut siihen", Heymanin kerrotaan sanoneen. Lähde: https://411mania.com/wrestling/paul-heyman-reveals-re-signed-wwe-last-year-long-term-agreement/ 30.3.2022 WWE:n seuraava Tables, Ladders and Chairs -erikoistapahtuma nähtäneen Saudi-Arabiassa, raportoi Wrestling Observer. Lehden tietojen mukaan tapahtuma pidettäisiin syyskuussa, mutta tarkempi aika ja paikka ovat vielä hämärän peitossa. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/wwe/wwe-returning-to-saudi-arabia-this-september 31.3.2022 Viime yön Dynamite-jaksossa nähtiin jälleen uuden painijan debyttti, kun WWE:stä vuodenvaihteessa lähtenyt australialainen Toni Storm teki ensiesiintymisensä AEW:ssä. Suomalaisessa FCF Wrestlingissäkin vuonna 2015 painimassa piipahtanut Storm, 26, otti heti debyyttijaksossaan voiton The Bunnysta ja lunasti samalla paikkansa historian ensimmäiseen The Owen Hart Foundation -turnaukseen, jonka finaalit nähdään Double or Nothing -maksulähetyksessä 29. toukokuuta. Lähde: https://www.f4wonline.com/news/aew/toni-storm-signs-with-aew-qualifies-for-owen-hart-foundation-womens-tournament Lue lisää uutisia Kuristusjuntan Telegram-kanavalta ja muista myös ryhtyä sen tilaajaksi!
0
0
5
Eetu Lehtinen
Mar 21, 2022
In Haastattelut
Näkymätön mestari Mitä olisi showpainiottelu ilman kehätuomaria? Sellaista on vaikea kuvitella. Eikä tuomarin rooli ole ainoastaan toimia tarinankerronnan välineenä, vaan raitapaidoilla on useita tehtäviä. Niitä ei välttämättä huomaa, koska tuomari tekee työnsä parhaiten silloin, kun siihen ei kiinnitetä huomiota. Teksti: Eetu Lehtinen Kuvat: Marko Simonen MONTREAL, Kanada. Vuosi on 1997. Yli 20 000 katsojaa on pakkautunut NHL-joukkue Montreal Canadiensin kotihalliin Molson Centreen. Kanadalaisyleisö buuaa eläimellisesti, kun ylimielinen yhdysvaltalainen Shawn Michaels tarttuu calgarylaisen Bret Hartin jalkoihin. Käynnissä on WWF Survivor Series -tapahtuman pääottelu, jossa Hart puolustaa WWF:n mestaruutta Michaelsia vastaan. Pian Michaels kääntyy ympäri ja tekee sen – lukitsee Hartin tarkk'ampujaan, tämän omaan lopetusliikkeeseensä. Voisiko Michaels pakottaa Hartin luovuttamaan Kanadassa, tarkk'ampujassa, tulikuumassa WWF-mestaruusottelussa? Aika pysähtyy. "Ring the bell!" karjuu kehätuomari Earl Hebner, joka viittoo toimitsijapöydän suuntaan. Michaels päästää irti, mutta Hart ei. Kamera kuvaa Hartin hämmentyneitä kasvoja. Mitä juuri äsken tapahtui? Kohta kehän viereen ilmestyy WWF-johtaja Vince McMahon. Bret Hart sylkäisee häntä suoraan päähän niin, että McMahon pyyhkii kasvojaan suorassa lähetyksessä. Hart murskaa WWF:n tuotantotavaroita, ja Michaels luikkii nopeasti pois paikalta WWF-mestaruusvyö käsissään. KYSEINEN tapaus on saanut myöhemmin nimen. Se on "Montreal Screwjob". Bret Hart ei koskaan luovuttanut tarkk'ampujan aikana, mutta tuomari Hebner päätti silti lopettaa ottelun. Michaels oli mukana juonessa, kuten myös WWF-johtaja McMahon, koko tapauksen pääpiru. Kaiken takana oli käsikirjoitusta suurempi kiista. Bret Hart oli ehtinyt jo solmia sopimuksen WWF-kilpailija World Championship Wrestlingin kanssa, ja Survivor Series oli jäämässä hänen viimeiseksi isoksi tapahtumakseen WWF:ssä. Koska Hart oli WWF-mestari, McMahon pelkäsi, että kanadalainen veisi mestaruusvyön WCW:n televisiolähetykseen, mikä olisi ollut valtava paukku silloisessa WWF:n ja WCW:n välisessä sodassa. Niinpä Hartin piti hävitä mestaruutensa pois, mutta ongelma syntyi siitä, ettei hän halunnut hävitä sitä Shawn Michaelsille, jonka kanssa kanadalaisella oli eripuraa paitsi käsikirjoituksessa myös tosielämässä. Siksi McMahon, Hart ja Michaels olivat sopineet, että Survivor Seriesin ottelu päättyisi diskaukseen ja että Hart ojentaisi mestaruuden myöhemmin pois häviämättä sitä selätyksellä tai luovutuksella. McMahon kuitenkin halusi, että WWF-tähti Michaels voittaisi mestaruuden WCW:hen siirtyvältä Hartilta. Niinpä Survivor Seriesin ottelu päättyi täysin poikkeuksellisella tavalla: käsikirjoittaja muutti käsikirjoitusta niin, että vain toinen painijoista tiesi siitä. Hartille hänen tappionsa tuli täysin puskista. Montreal Screwjob oli myöhemmin onnenpotku WWF:lle, koska sen pohjalta syntyi Vince McMahonin äärimmäisen toimiva Mr. McMahon -hahmo, jota vastaan koko kansan sankari "Stone Cold" Steve Austin kolisteli sarviaan vuosituhannen vaihteessa ikimuistoisella ja käänteentekevällä tavalla. Samalla se teki Earl Hebneristä maailman tunnetuimman showpainituomarin, joka sai kuulla vihaisia "You screwed Bret!" -huutoja vielä pitkään Montrealin tapauksen jälkeen. SUOMESSA showpainin tunnetuin tuomari on nimeltään Teemu Kytösaari. Yksi syy siihen on nimenomaan Earl Hebner – mies, joka puukotti Bret Hartia Vince McMahonin käskystä selkään. Kytösaari, 35, nimittäin tapasi Hebnerin Tukholmassa, jossa osallistui showpainituomariseminaariin vuonna 2015. "Mieleeni syöpyi yksi palaute, joka oli lyhyt", Kytösaari kertoo Kuristusjuntalle. "Hebner sanoi, että you're good – you're the best one here, ja nuo sanat saivat minut keskittymään tuomarointiin aivan uudella tavalla." Hebner oli Kytösaaren mukaan rento ja kaiken nähnyt mies, jolla riitti tarinaa myös Montreal Screwjob -tapauksesta. "Hän otti asian esille itse, eikä hän silotellut mitään", Kytösaari kertoo. KUKA? Teemu Kytösaari *35-vuotias showpainituomari. * Kotipaikka: Vaasa. * Perhe: Avopuoliso ja kolme lasta. * Ammatti: Tukkutyöntekijä. * Harrastukset: Showpaini, elokuvat, tv-sarjat, historia, niin sanottu nörttikulttuuri. * Kouluttautui showpainituomariksi Yhdysvaltojen Atlantassa alkuvuodesta 2013. * Tuomaroinut yli 200 showpainiottelua. * Kotimaisen FCF Wrestlingin entinen päätuomari. Tuomaroi nykyään Suomessa vain SLAM Wrestling Finlandissa. * Tuomaroinut Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Saksassa ja Mansaarella. HEBNER ei kuitenkaan ollut syy siihen, miksi Kytösaari showpainituomariksi kouluttautui. Kiinnostus omituista lajia kohtaan syntyi jo hieman ennen Montreal Screwjob -aikoja, 1990-luvun puolenvälin paikkeilla, jolloin Kytösaari oli noin 9–10-vuotias lapsi. "Asuimme silloin Ruotsissa, ja TV3 näytti WWF:ää ruotsalaisilla selostajilla. En edes ollut ihan varma, mitä minä katsoin, mutta jotain koukuttavaa siinä oli", Kytösaari kertoo. Sen tarkemmin Kytösaari ei TV3:n lähetyksiä muista, mutta yksi painija jäi ikuisesti mieleen. "Se oli The Undertaker, joka on myös lempipainijani kautta aikain", Kytösaari sanoo pitkäaikaiseen WWE-legendaan viitaten. Tuomareihin tulevaisuuden tuomari ei sen sijaan kiinnittänyt huomiota vielä silloin, eikä tuomarointi liioin ollut koskaan Kytösaaren elämässä isossa roolissa ylipäätään. "Joskus koulun jumppatunneilla halusin kuitenkin toimia tuomarina, kun muut pojat pelasivat jääkiekkoa. Muutaman kerran näin myös tein", Kytösaari sanoo. "En toki siinä kovin hyvä ollut, mutta se on hauska yksityiskohta näin jälkeenpäin ajateltuna." SUOMEEN Kytösaari muutti ollessaan 10-vuotias. Ruotsiin jäivät paitsi entinen koti myös TV3 ja sen WWF-ohjelmisto, ja Suomessa sai odottaa aina vuoteen 2001 asti, kunnes SmackDown! tuli osaksi SubTV-kanavan tarjontaa. Siinä missä SmackDown! oli aikansa sukupolvikokemus ja monen silloisen teinin valtava villitys, Kytösaaren intohimo showpainia kohtaan kyti kauemmin ja puhkesi lopullisesti vasta vuoden 2010 paikkeilla. "Seurasin erästä tubettajaa, ja hän arvosteli painiohjelmia kanavallaan. Päätin sitten omasta kiinnostuksestani vilkaista ensimmäisen WrestleManian, ja siitä se vähitellen kasvoi", Kytösaari kertoo. Lopulta kiinnostus äityi niin suureksi, että Kytösaari halusi itsekin kehään – vaan ei koskaan painijana. "Alun perin oli tarkoituksena kouluttautua manageriksi, ja sitäkin kyllä tein. Sattuman kautta päädyin kuitenkin tuomaroimaan erästä show'ta koulussa. Siitä se lähti." "Painijaksi en halunnut aikuisena koskaan, koska en ole ikinä ollut lahjakas atleetti. Ajattelin myös, että olin liian vanha painijaksi silloin, kun koulutuksen aloitin", Kytösaari kertoo. Tuomarilla on monia tehtäviä showpainikehässä. Yksi niistä on esitellä mestaruusvyötä ottelijoille ennen mestaruusottelun alkua. Kyseessä on keino, jolla korostetaan mestaruusottelun merkitystä ottelijoille ja siten myös katsojille. Kuvassa brittiläisen World Association of Wrestlingin Euroopan-mestaruusvyötä silmäilee lontoolainen järkäle Tiny Iron, joka koetti voittaa tittelin nimiinsä SLAM Wrestling Finlandin Mega Launch -tapahtumassa Circus-yökerhossa Helsingissä 22. maaliskuuta 2019. Kuva: Marko Simonen SHOWPAININ saloja Kytösaari opiskeli Yhdysvalloissa alkuvuonna 2013. Juuri Yhdysvallat valikoitui kohteeksi siksi, että Kytösaari oli muutenkin halunnut käydä siellä. Näin hän löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sopiva painikoulu WWA4 löytyi Georgian osavaltion pääkaupungista Atlantasta, ja lopulta Kytösaari pääsi matkaan. Sitä varten hän oli paiskinut töitä ja säästänyt rahaa puolentoista vuoden ajan Suomessa, sillä Yhdysvalloissa työnteko ei olisi matkaviisumilla onnistunut. Matkaviisumi oli voimassa 90 vuorokautta, ja saman verran kesti myös showpainikoulutus "Koulua oli neljänä päivänä viikossa, ja joka viikko pidettiin myös ilmainen show yleisölle", Kytösaari kertoo. "Huonetoverinani oli eräs britti, mutta hän ei käyttänyt Facebookia, joten yhteys katkesi, kun tiemme erosivat." Kytösaaren koulutti kokenut köriläs Curtis Hughes, joka esiintyi 1990-luvulla kaikissa suurissa promootioissa: WWF:ssä, WCW:ssä ja ECW:ssä. WWF:ssä Hughes toimi Hunter Hearst Helmsleyn – eli Triple H:n – henkivartijana ennen kuin rooli annettiin Chynalle. "Peruskoulutus oli melko samanlaista kuin painijoillakin, kun taas tuomarointi oli aika pitkälti sitä, että kuuntelimme Hughesin ohjeita ja palautetta, jota saimme häneltä ja muilta kokeneilta painijoilta", Kytösaari selittää. "Varsinaista tuomarikoulutusta siellä ei ollut." TUOMARI Kytösaaresta kuitenkin tuli, ja tulikaste odotti sopivasti Talvisota 8 -nimisessä tapahtumassa suomalaisen FCF Wrestlingin illassa Helsingin Hotelli Presidentissä maaliskuussa 2014. Kyseessä oli hieman alle 10-minuuttinen ottelu, jossa saksalainen Ecki Eckstein otteli suomalaista maskipäätä El Excentricoa vastaan. "Muistan siitä sen, kuinka epävarmalta meno tuntui, sillä Atlantan koulutuksesta oli ehtinyt vierähtää jo melkein vuosi", Kytösaari kertoo. Showpainituomarin onkin nähtävä itse vaivaa sen eteen, jos haluaa tehtävässään kehittyä. Kytösaari sanoo saaneensa tärkeää tukea muun muassa Facebookin Zebra Talk -keskusteluryhmästä, jossa kokeneet tuomarit ympäri maailmaa vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja antavat aloitteleville tuomareille palautetta otteluistaan. Tuomariseminaareissa Kytösaari on käynyt aiemmin mainitun Tukholman lisäksi Englannin Portsmouthissa, jossa vieraili vuonna 2019. Siellä seminaarin veti Revolution Pro Wrestlingin perustaja Andy Quildan. Mikä on ollut mielestäsi parhaiten tuomaroimasi ottelu, Teemu Kytösaari? "Kaksi ottelua nousee mieleen: Kazma Sakamoto vastaan King Kong Karhula [FCF Wrestling (3.9.2016)] ja StarBuck vastaan James Mason [SLAM Wrestling Finland (24.11.2018)]. Ensimmäisestä muistan, kuinka minulla oli halu antaa kaikkeni siinä ottelussa. Toisesta muistan taas sen, kuinka helpolta ja luonnolliselta meno tuntui." Mikä on ollut mielestäsi huonointen tuomaroimasi ottelu, Teemu Kytösaari? "Huonoimmat matsit ovat kaikki Atlantan [koulutuksen] ajoilta ja ovat niin hirveitä, etten pysty enää katsomaan niitä, vaikka ne ovat minulla videolla tallessa. Ne löytyvät WWA4:n YouTube-kanavalta, jos joku niitä haluaa jostakin syystä katsoa. Muuten en voi suoraan uraltani sanoa onneksi sellaista matsia, joka tuntui menneen huonosti, vaikka totta kai vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut virheitä ja botcheja." Tuomarit pitävät ottelun draaman otteessaan. Jos ilkeä antagonisti, kuten kuvan Dylan Broda, pyrkii rikkomaan sääntöjä ja kurittamaan rakastettua sankaria El Miguelia väärällä tavalla, tuomarin on mentävä väliin. Tämä ottelu nähtiin SLAM Wrestling Finlandissa. Kuva: Marko Simonen KYTÖSAAREN intohimo tuomarointia kohtaan realisoitui lopulta niin, että hänestä tuli kotimaisen FCF Wrestlingin ainoa päätuomari. Nykyään Kytösaari tosin tuomaroi Suomessa ainoastaan SLAM Wrestling Finlandissa. Siinäkin syynä on intohimo, sillä tuomarin tavoitteet ovat korkealla. "Aika, raha ja omat tavoitteeni johtivat siihen, että jouduin jättäytymään FCF Wrestlingistä pois. Olen kolmen lapsen isä, eikä minulla ole loputtomasti päiviä, joita voisin käyttää tuomarointiin", Kytösaari kertoo. "Uskon, että FCF pärjää hyvin myös ilman minua. Siellä on edelleen tuomarit Juho, Riku ja Domi, jotka hoitavat hommat." Kytösaaren oma katse on kuitenkin ulkomailla, minne kansainvälisemmin verkottuneempi SLAM Wrestling Finland toiminee tehokkaampana ponnahduslautana. Vaasalaisen tavoitteena onkin käydä tuomaroimassa yhdessä uudessa promootiossa tai maassa joka vuosi. "Toki muitakin tavoitteita on, mutta pidän ne toistaiseksi omana tietonani", hän sanoo. Kytösaari muistuttaa, ettei mikään ole showpainissa varmaa ennen kuin se käy oikeasti toteen. Hän ei siksi halua lupailla liikoja. "Mutta unelmana olisi toki pystyä tuomaroimaan täysiaikaisesti", tukkutyöntekijä paljastaa. Nytkin Kytösaari kyllä saa satunnaisista tuomarointikeikoistaan rahaa, mutta summia hän ei halua tarkemmin eritellä. Päätä ne eivät kuitenkaan huimaa. "Painissa on edelleen tabu puhua rahasta, ja jatkan itsekin sillä linjalla. Ei siksi, että tekisin paljon rahaa, sillä summat ovat paikasta riippuen kaksi- tai kolminumeroisia, vaan siksi, että jopa parinkympin ero ottelupalkkioissa on kuulemma jättänyt jotakin hampaankoloon, jos painijat ovat paljastaneet palkkioitaan toisilleen", Kytösaari selittää. Sen hän kuitenkin lisää, että joskus hommia painetaan talkootyönä ja joskus palkkioista jää jotain vähän käteenkin sen jälkeen, kun matkakulut, ruokailut ja majoitukset on maksettu. NYT Kytösaari on toiminut tuomarina pian kymmenen vuotta. Takana on jo yli 200 ottelua ja kahdeksan maata, jossa hän on päässyt pukeutumaan raitapaitaan. Eikä kehässä ole enää epävarma tuomari, sillä roolista on muodostunut erittäin iso osa Kytösaaren koko elämää. Siitä on tullut intohimo ja jopa elämäntapa, johon vaasalainen kuluttaa lähestulkoon kaiken sen ajan, mitä työn ja perhe-elämän jälkeen jää. "Tuomarointi on antanut minulle paljon, ja tuntuu monella tavalla, että matka on vasta alkanut", 35-vuotias Kytösaari kertoo. Showpaini on muutenkin kytköksissä Kytösaaren elämään. Se näkyy esimerkiksi siinä, että suurin osa tuomarin nykyisistä ystävistä on tavalla tai toisella showpainissa mukana. Heille se, mitä Kytösaari tekee, on täysin normaalia, mutta muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, mistä on kysymys. "Uudet tuttavuudet vähän kummastelevat tai sitten luulevat, että tuomaroin vapaaottelua tai vapaapainia", Kytösaari kertoo. Se ei ole ihme, sillä jopa jotkut showpainifanit erehtyvät kutsumaan showpainia vapaapainiksi, joka on kilpaurheilulaji ja kuuluu kesäolympialaisten lajivalikoimaan. Urheilua showpainikin silti on – vaikkei kilpaurheilua. Siksi myös tuomarilta vaaditaan kovaa kuntoa kehässä. Kytösaari itse lenkkeileekin juuri siitä syystä. "Ei tuomarin mikään teräsmies tarvitse olla, mutta menossa pitää jaksaa pysyä mukana. Joskus voi joutua tuomaroimaan esimerkiksi koko show'n yksin", Kytösaari selittää. Tuomari myös näkee, että showpainin olisi syytä ottaa muutenkin mallia kilpaurheilun ja nimenomaan kamppailulajien maailmasta. Tällä hetkellä laji on melkoinen villi länsi, jossa promootiot – eli yritykset tai yhdistykset – tanssivat oman pillinsä mukaan, eikä se ole aina ihan ongelmatonta. Äärimmäisimmät esimerkit löytyvät ulkomailta, joissa showpainijoita on jopa kuollut, koska hätätilanteissa ei ole osattu toimia oikein. Juuri tuomari on tässä peräti elintärkeässä roolissa, koska hän välittää viestejä ottelijoilta toimitsijoille ja keskeyttää tarvittaessa ottelun, jos jokin on mennyt tai menossa pahasti pieleen. Kaikki tuomarit eivät kuitenkaan tässä aina onnistu. "Itse toivoisin henkilökohtaisesti sitä, että myös showpainituomareiden olisi suoritettava ensiapukoulutus sekä pystyttävä tunnistamaan aivotärähdyksen oireet ja se, ettei ottelija kykene enää jatkamaan ottelua vaarantamatta terveyttään", Kytösaari linjaa. Suomessa showpainitoiminta tosin on kokeneen tuomarin mukaan ilahduttavan mallikasta, mutta ulkomailla on tullut myös toisenlaisia kokemuksia vastaan. "Monen firman tapahtumat ovat kaaosta, missä kukaan ei tunnu tietävän, mitä tapahtuu", Kytösaari kertoo. "Ei toki kaikkien, ja esimerkiksi [saksalainen] wXw vakuutti ammattimaisuudellaan." Kaikki kunnossa? Sitä tuomarit tivaavat ottelijoilta paitsi draaman myös aidon huolen vuoksi, sillä showpaini on kivuliasta teatteria, jossa painijat kärsivät monenlaisia loukkaantumisia. Kuvassa kanveesissa makaa suomalaispainija Polar Pekko. Kuva: Marko Simonen SHOWPAINISSAKAAN ei siten ole yhdentekevää, kuka ottelun tuomarina toimii, sillä mitä parempi tuomari on, sitä sujuvampi ja turvallisempi kokemus ottelusta tulee. Tuomarin taso vaikuttaa myös ottelun laatuun eli siihen, mihin katsojat kiinnittävät huomiota. Kytösaaren mukaan hyvä showpainituomari saakin yleisön uskomaan siihen, että ottelija joutuu ongelmiin, jos rikkoo sääntöjä. "Hyvällä tuomarilla on auktoriteettia kehässä. Huonoja tuomareita on taas monenlaisia. Yksi ongelma on se, että jotkut tuomarit haluavat olla huomion keskipisteenä ja vievät siksi liikaa huomiota ottelusta itseensä", Kytösaari kertoo. Sitäkin pahempi ongelma on Kytösaaren mukaan se, jos tuomari ei ylipäänsä tiedä, miten kehässä pitää toimia. "Sellaiset tuomarit haittaavat paitsi ottelua myös koko show'ta." Se johtuu siitäkin, ettei tuomarin tehtävänä ole vain laskea selätyksiä tai puuttua peliin, jos ottelija yrittää mäjäyttää vastustajaansa vaikkapa pesäpallomailalla. Kytösaari kiteyttää, että showpainituomarit ovatkin olleet läpi aikojen "nakkikoneita". Erilaisia tehtäviä on laidasta laitaan, mikä edellyttää tuomarilta paneutumista ja panostusta työhönsä. Iso osa tästä työstä on näkymätöntä katsojan silmään. Tuomarit ovatkin ylipäätään näkymättömän työn mestareita showpainissa. "Yksi nykypäivän parhaimmista tuomareista on AEW:n Paul Turner, jota kukaan ei tunnu muistavan matseista. Hän ei vie tippaakaan huomiota painijoilta ja on luotettava roolissaan", Kytösaari sanoo yhdysvaltalaisen All Elite Wrestlingin tuomariin viitaten. Turnerin lisäksi Kytösaari arvostaa paljon muun muassa Tommy Youngia, joka tuomaroi lukuisia NWA:n maailmanmestaruusotteluita Jim Crockett Promotionsissa 1980-luvulla, mukaan lukien Ric Flairin ja Ricky Steamboatin silloiset klassikot. Nykypäivän tuomareista Kytösaari pitää erityisesti myös Aubrey Edwardsista, joka tuomaroi Turnerin tavoin AEW:ssä. "Myös liian paksuna pidetty Todd Sinclair ja liian pitkänä pidetty Tassilo Jung ovat tavallaan roolimalleja siten, että he osoittavat, että tuomaritkin voivat päästä huipulle, vaikkeivät mahdu muottiin", Kytösaari pohtii. Suomalainen Kytösaari olisi niin ikään poikkeuksellinen tuomari showpainin huipulla jo pelkästään kotimaansa vuoksi. Motivaatiosta mahdollinen nousu ei ainakaan jää kiinni, mutta yksi kysymys on se, kuinka paljon showpainipromootiot haluavat tai kykenevät tuomareihin panostamaan. "Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on sellainen tilanne, että hyville tuomareille tarjotaan enemmän keikkoja kuin he pystyisivät ottamaan vastaan – mutta heihin ei kuitenkaan tahdota sijoittaa paljon", Kytösaari selventää. Lopussa tuomari julistaa ottelun voittajan, tässä tapauksessa virolaisen Mikk Vainulan. Kuva: Marko Simonen JA onhan tästä vielä pakko kysyä Suomen johtavalta showpainituomarilta, joka on päässyt keskustelemaan itse pahamaineisen Earl Hebnerin kanssa. Oliko Montreal Screwjob sittenkin yksi iso salaliitto, jossa Bret Hart oli Vince McMahonin ja Shawn Michaelsin tavoin mukana? "Ei se workia [huijausta] ollut", Kytösaari sanoo showpainitermein. "Hebner teki siinä tilanteessa omasta näkökulmastaan parhaimman ratkaisun, sillä hänen piti pystyä tulemaan WWF:ään [WWE:hen] töihin seuraavanakin aamuna, kun taas Bret oli jo lähdössä pois", vaasalainen jatkaa. Entä olisitko itse tehnyt samoin kuin Hebner – puukottanut Bret Hartia selkään? "Ei se varmastikaan helppo päätös Hebnerille ollut, kun piti valehdella Bretille, joka oli laittanut hänet vannomaan, ettei kusettaisi tätä [Montrealissa]", Kytösaari miettii. "Mutta todennäköisesti olisin tehnyt itse saman päätöksen kuin Hebner, vaikka se moraalisesti väärin olisikin", hän jatkaa. Vaan olisi Survivor Seriesissä voitu nähdä myös toisenlainen juonenkäänne, josta Kytösaari kuuli Tukholman seminaarissa suoraan hevosen suusta. "Hebner siinä silmää iskien sanoi, että olisi Bret kyllä päässyt lähtemään Montrealista mestaruusvyö mukanaan, jos olisi antanut hänelle vaikka miljoonan siitä rahasummasta, minkä WCW tälle maksoi." Seuraa Teemu Kytösaarta Instagramissa.
1/22: Teemu Kytösaari (6.2.2022) content media
0
0
11
Eetu Lehtinen
Mar 21, 2022
In Pääjutut
WWE:n johtaja Vince McMahon hämmästytti showpainin väkeä, kun sanoi yhtiön osavuosikatsauksessa viime vuonna, että "AEW saa todennäköisesti lisää tähtiä WWE:stä". Syy on nyt selvä. WWE panostaa tästä lähtien kykyihin, jotka ovat alusta asti yhtiön omia luomuksia tai vaihtoehtoisesti varteenotettavia kilpaurheilijoita. Malliesimerkki kummastakin sellaisesta on nouseva tähti Bianca Belair. Teksti: Eetu Lehtinen WWE-TÄHTI Bianca Belairin ennätys sadan metrin aitajuoksussa on 13,57 sekuntia. Se ei ole huipputulos eikä se liioin vedä vertoja esimerkiksi Annimari Kortteen Suomen ennätykselle (12,72 sekuntia). Se on silti hyvä tulos, ja Suomessa vain kahdeksan naista kykeni juoksemaan matkan viime kesänä sitä nopeammin. Ennätyksensä Belair teki lukioikäisenä, jolloin satsasi vain yleisurheiluun. Tennesseen osavaltiosta kotoisin ollut urheilija oli ylipäätään lahjakas monessa eri lajissa, mutta juuri yleisurheilu vei hänet yliopistoon. Kyse ei kuitenkaan ollut varsinaisesti intohimosta. "Koen, että yleisurheilu vei minut sinne, minne sen pitikin minut viedä. Sain stipendin yliopistoon, ja yleisurheilu piti opinnoistani huolen", Belair sanoi yhdysvaltalaisen urheilukanava ESPN:n haastattelussa elokuussa 2017. "Se [yleisurheilu] tuntui eräältä elämäni vaiheelta, joka minun piti sulkea, jotta voisin mennä eteenpäin." Yleisurheilun sijaan suurempi intohimo löytyikin voimalajeista. Belair siirtyi voimanoston ja erityisesti crossfitin pariin. Juuri crossfitissä Belair alkoi menestyä vakuuttavasti, kunnes menestysnäkymät kilpaurheilijana katkesivat kylkiluuvaivoihin, jotka aiheuttivat kovaa kipua kyseisessä lajissa. Yllättävä ongelma turhautti niin, että Belair tokaisi äidilleen ryhtyvänsä showpainijaksi. Ehdotus tuli puun takaa, koska Belair ei ollut showpainin seuraaja, vaikka oli kyllä kauan sitten katsellut WWE:tä isoveljensä fanituksen vanavedessä. Belair oli kuitenkin tosissaan, vaikka hänen äitinsä vastusti ajatusta. Niinpä hän otti WWE:hen yhteyttä ja sai jo puolentoista viikon päästä vastauksen. Sen lähetti WWE:n maailmanmestaruudenkin voittanut pitkäaikainen kehäveteraani Mark Henry, Barcelonan (1992) ja Atlantan (1996) kesäolympialaisissa kilpaillut entinen painonnostaja, joka oli vakuuttunut Belairin otteista nimenomaan crossfitissä. Kahden tryout-tilaisuuden jälkeen Belair solmi WWE-sopimuksen. NYT Belair on yksi koko showpainimaailman suurimmista supertähdistä. Hän sai kunnian tähdittää WWE:n WrestleManian historian ensimmäistä kahden naispainijan välistä pääottelua, johon oli ansainnut paikkansa voittamalla vuoden 2021 Royal Rumble -ottelun, ja hän myös voitti kyseisen WrestleMania-ottelun nousten samalla SmackDownin naistenmestariksi viime keväänä. Belair on toisin sanoen noussut niin korkealle kuin showpainissa on mahdollista nousta, vaikka hän tulla tupsahti lajin maailmaan aivan sen ulkopuolelta eikä koskaan pikkutyttönä uneksinut esimerkiksi Royal Rumble -ottelun voittamisesta tai WrestleManian tähdittämisestä toisin kuin moni muu on tehnyt. Bianca Belair on juuri tästä syystä täydellinen esimerkki siitä, minkälaisiin kykyihin WWE haluaa 2020-luvulla panostaa: urheilullisesti uskottaviin ja massasta erottuviin ihmisiin, jotka ovat nuoria ja joilla ei ole paljoakaan kokemusta showpainista etukäteen, jotta heistä on helppo muovata sopivia tuotteita juurikin WWE:n massiiviseen rahantekokoneistoon. Samalla Belair toimii erinomaisena esimerkkinä, jonka avulla on helpompi ymmärtää WWE:tä vastaan kilpailevan All Elite Wrestlingin räjähdysmäistä suosiota: Belairin kaltaiset totaaliset WWE-luomukset eivät ole rakastaneet showpainia henkeen ja vereen jo pienestä pitäen, vaan he ovat pikemminkin opportunisteja, jotka pyrkivät takomaan showpainin avulla rahaa. AEW:n koko identiteetti puolestaan perustuu nimenomaan showpainin rakastamiseen, minkä vuoksi promootio vetää juurikin Bryan Danielsonin ja CM Punkin kaltaisia "showpainia rakastavia showpainijoita" puoleensa – ja minkä vuoksi eräs showpainiyleisön osa kokee AEW:n kuuntelevan yleisöään WWE:tä paremmin. Samalla syntyy ristiriita, jossa WWE:n lanseeraama urheiluviihde asettuu sotajalalle AEW:n alleviivaaman showpainin kanssa. Juuri tämä kyseinen ristiriita on myös se keskeisin kipinä siihen, miksi WWE:n ja AEW:n kannattajat taistelevat keskenään sosiaalisessa mediassa ja koettavat vakuuttaa oman brändinsä ylivertaisuutta toisilleen; on faneja, jotka janoavat urheiluviihdettä, ja on faneja, jotka janoavat showpainia, ja toisensa he voivat nähdä vihollisina – ja lähestulkoon vääräuskoisina. KAHTIAJAKO selittää myös sitä, miksi WWE-johtaja Vince McMahon on hyväksynyt sen, että moni "showpainia rakastava showpainija", kuten Ruby Soho (WWE:ssä Ruby Riott), on loikannut AEW:n puolelle. Kyseiset painijat eivät muodosta WWE:n keihäänkärkeä, jolla raivattaisiin toivoa yhtiön valoisaa tulevaisuutta varten, vaan heidät saatettiin kenties nähdä jopa turhautuneina riippakivinä, jotka veivät syyttä suotta seuraavan sukupolven tähdiltä tilaa – etenkin, kun "showpainijoiden showpainia" rakastava yleisö oli jo ottanut AEW:n omakseen. Kyseessä on strateginen muutos, jollaisia McMahon on tehnyt jo 1980-luvulta asti. Ei siis mitään uutta auringon alla, vaan ehkä pikemminkin paluu menneisyyteen. Keinot ovat kuitenkin uudet. WWE tiedotti 2. joulukuuta 2021, että yhtiö on käynnistänyt uuden NIL ("Next In Line") -nimisen järjestelmän, joka tarjoaa Yhdysvaltojen yliopistojen urheilijoille selvän polun suoraan WWE:n riveihin. Taustalla tässä on NCAA:n eli Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestön viimekesäinen linjaus, jonka mukaan yliopistourheilijat voivat jatkossa tehdä brändillään rahaa jo opintojensa aikana. Linjaus on historiallinen, sillä aiemmin yliopistourheilijat eivät saaneet hyötyä julkisuudestaan rahallisesti Yhdysvalloissa. WWE:n kannalta linjaus voi olla jopa käänteentekevä. Yksi keskeinen esimerkki tästä on se, että Tokion olympialaisissa vapaapainin raskaan sarjan kultamitalin voittanut yhdysvaltalaisurheilija Gable Steveson solmi WWE-sopimuksen jo syyskuussa, vaikka opiskelee ja painii vielä toistaiseksi Minnesotan yliopistossa. "Valinnanvaramme kasvaa dramaattisesti, kun luomme yhteistyösuhteita eliittitason yliopistourheilijoiden kanssa useasta eri urheilulajista. Luomme samalla systeemin, joka valmistaa NCAA-urheilijoita WWE:tä varten, kun heidän opintonsa ovat loppusuoralla", WWE:n varatoimitusjohtaja ja yhtiön kansainvälisestä kykyjenmetsästyksestä vastaava Triple H sanoo yhtiön tiedotteessa. Yliopistourheilijat pääsevät näin ollen kouluttautumaan mahdollista showpainiuraansa varten WWE Performance Centerissä, joka sijaitsee Floridan Orlandossa Yhdysvalloissa. Palkintona odottaa WWE-sopimus yliopisto-opintojen päätteeksi, jos onnistuu vakuuttamaan yhtiön tarpeeksi hyvin. Olympiavoittaja Stevesonin lisäksi WWE on jo ehtinyt sitoa 15 yliopistourheilijaa NIL-ohjelmaansa. Yhtiö julkaisi nimilistan 8. joulukuuta, ja sekaan mahtuu urheilijoita neljästä eri lajista: amerikkalaisesta jalkapallosta, koripallosta, painista ja yleisurheilusta. Heistä yhdeksän on miehiä ja loput kuusi naisia. KETKÄ? WWE:n ensimmäiset yliopistourheilijat: * Carlos Aviles (Ventura, Kalifornia): 198-senttinen ja 138-kiloinen yleisurheilijamies Ohion yliopistosta. * Haley Cavinder (Gilbert, Arizona): 167-senttinen koripalloilijanainen Kalifornian Fresnon yliopistosta. * Hanna Cavinder (Gilbert, Arizona): 167-senttinen koripalloiliajaninen Kalifornian Fresnon yliopistosta. * A.J. Ferrari (Dallas, Texas): 183-senttinen ja 91-kiloinen painijamies Oklahoman yliopistosta. * Lexi Gordon (Fort Worth, Texas): 183-senttinen koripalloilijanainen Duke-yliopistosta Pohjois-Carolinan Durhamista. * Aleeya Hutchins (Toronto, Kanada): 165-senttinen yleisurheilijanainen Wake Forest -yliopistosta Pohjois-Carolinan Winston-Salemista. * John Krahn (Riverside, Kalifornia): 213-senttinen ja 181-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Portlandin yliopistosta. * Glen Logan (Kenner, Louisiana): 196-senttinen ja 138-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Louisianan yliopistosta. * Isaac Odugbesan (Lagos, Nigeria): 193-senttinen ja 125-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Alabaman yliopistosta. * Mason Parris (Lawrenceburg, Indiana): 188-senttinen ja 125-kiloinen painijamies Michiganin yliopistosta. * Masai Russel (Potomac, Maryland): 165-senttinen yleisurheilijanainen Kentuckyn yliopistosta. * Jon Seaton (Hillsborough, New Jersey): 185-senttinen ja 129-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Elonin yliopistosta Pohjois-Carolinasta. * Joe Spivak (Lombard, Illinois): 183-senttinen ja 136-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Northwestern-yliopistosta Illinois'n osavaltiosta. * Dalton Wagner (Spring Grove, Illinois): 206-senttinen ja 150-kiloinen miespuolinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Arkansas'n yliopistosta. * Riley White (Hoover, Alabama): 168-senttinen yleisurheilijanainen Alabaman yliopistosta. Lähde: WWE Nämä nimet, kuten kiekonheittäjä Carlos Aviles, koripalloilija Lexi Gordon, painija Mason Parris tai jenkkifutari Isaac Odugbesan, eivät sano showpainifaneille yhtään mitään, mutta juuri näistä nimistä voi kuoriutua tulevaisuuden Royal Rumble -voittajia tai WrestleManian tähdittäjiä. Juuri nämä nimet voivat jatkaa sillä samalla tiellä, jonka heidän eräänlainen prototyyppinsä Bianca Belair ehti jo raivata, ja juuri nämä ovat sellaisia nimiä, joiden varaan WWE laskelmoi 2030- ja 2040-lukujen toimintaansa. PELKKÄ urheilullisuus ei toki silti ole tie tähtiin. Se on nähty showpainin maailmassa ja erityisesti WWE:ssä useaan otteeseen. Showpainijalta vaaditaan voiman, nopeuden tai notkeuden kaltaisten ominaisuuksien lisäksi karismaa, markkinoitavaa ulkonäköä sekä tietysti kykyä otella laadukkaita showpainimatseja. Esimerkiksi Brock Lesnar, tuore Royal Rumble -voittaja ja seuraavan WrestleManian tähdittäjä, joka hänkin oli Belairin tavoin yliopistourheilija kunnes solmi sopimuksen WWE:n kanssa hetimiten opintojensa päätyttyä vuonna 2000, oli alusta asti todistetusti erinomainen painija ja NCAA-mestari, mutta kesti kuitenkin aikansa ennen kuin hieman varautuneesta esiintyjästä kasvoi itsevarma ja karismaattinen showpainitähti. Se, mikä erottaa Lesnarin kaltaisen 2000-luvun alun ottelijan nykypäivän nimistä, on kuitenkin WWE:n monipuolinen Performance Center -koulutuskeskus, jollaista ei ollut olemassa vielä siihen aikaan. Silloin ei ollut myöskään NXT-ohjelman kaltaista ponnahduslautaa, jossa uudet painijat olisivat voineet kasvattaa nimeään ison yleisön edessä ennen kuin hyppäisivät erittäin ison yleisön eteen. Uudet puitteet on nyt sisäänajettu ja siinä pisteessä, että niiden avulla WWE voi koulia melkeinpä kenestä tahansa viihdemaailman kasvosta tai yliopistosarjan koripallotähdestä niin hyvän showpainijapaketin kuin mahdollista. Siksikin käy järkeen, että WWE pyöräytti NXT:n strategian niskoilleen, antoi valtaosalle kokeneista kehäketuistaan kenkää ja ryhtyi täyttämään ohjelman kokoonpanoa sellaisilla esiintyjillä, jotka ottavat vasta ensi askeleitaan showpainin maailmassa. Näin WWE satsaa nimenomaan tulevaisuuteen toisin kuin siinä tapauksessa, jos keskittyisi vielä tarjoamaan showpainientusiasteille NXT:n avulla sellaista sisältöä, mikä palvelee juuri heitä, sillä siitä strategiasta oli aika ajanut jo ohi. Se toimi vielä silloin, kun oli uutta ja ihmeellistä, että Kevin Owensin, Sami Zaynin, Finn Balorin ja Shinsuke Nakamuran kaltaiset pienemmistä kehistä tutut legendat marssivat käänteentekevästi NXT:n huipulle 2010-luvun puolivälin tienoilla, mutta toisaalta se piti samalla WWE:n vihreät ja kehityskelpoiset omat luomukset varjossa. WWE ajautui siten kuoppaan, jossa se ei juurikaan luonut kotitekoisia tähtiä – ja 2020-luvulle tultaessa se Owensin, Zaynin, Balorin ja Nakamuran kaltaisia "showpainia rakastavia showpainijoita" palvonut kohdeyleisö oli jo loikannut All Elite Wrestlingin laivaan. TÄSSÄ on selitys siihen, miksi WWE:n tulevaisuus ei enää rakennu samanlaisen painija-aineksen varaan kuin viime vuosikymmenellä. WWE on luonut nahkaansa aina, ja nyt tuo pitkäikäinen käärme on jälleen vaihtamassa väriään. Niin sen pitää ollakin, ja Triple H itse on sen sanonut parhaiten WWE:n televisiossa: "Adapt or perish." Tämä uusi nahka on myös erittäin tervetullut – kahdestakin syystä. Ensinnäkin showpainin trendit vaihtuvat vuodesta toiseen, joten on ongelmallista hirttäytyä tiettyyn tyyliin liian tiukasti. Toinen syy on se, että WWE kaipaa kipeästi uusia supertähtiä aikana, jona The Undertakerin, Shawn Michaelsin ja Triple H:n kaltaiset legendat ovat jo jättäytyneet pois painikehistä ja jona kaikki suuri nostalgia-arvo on enää muutaman nimen varassa. Tärkein heistä on Edge, joka pitää edelleen rimansa hämmästyttävän korkealla, ja Goldberg, jonka ura lienee tosin sinettiä vaille valmis, mutta esimerkiksi Batista, John Cena ja The Rock alkavat olla jo pieniä lottovoittoja, jos WWE:ssä ehtivät yhä Hollywood-kiireiltään ottelemaan. Todennäköisempää nimittäin on, että näitä seuraavan sukupolven kansainvälisiä maailmanluokan supertähtiä – ja kenties tulevaisuuden Hollywood-nimiä – löytää ennemmin huipputason yliopistourheilijoista eikä pienissä liikuntasaleissa itseään likoon laittavista kehäraakeista – kuten Bianca Belairin esimerkki osoittaa. Siksikin tämän päivän WWE on vapaapainijasankari Gable Stevesonin, amerikkalaista jalkapalloa pelanneen Parker Boudreaux'n (NXT:ssä Harland) ja paitsi jenkkifutarina myös painijana kilpailleen Bron Breakkerin kaltaisten entisten ja nykyisten kilpaurheilijoiden luvattu maa. SAMALLA yksi aikakausi on jäämässä historiaan. Siinä missä 2010-luku jäi muistoihin CM Punkin ja Bryan Danielsonin kaltaisten Ring of Honorista tuttujen altavastaajien noususta megalomaanisen WWE-koneiston huipulle eli showpainin kirkkaimpiin parrasvaloihin, uuden polven sankari Big E on esimerkki painijasta, joka on WWE:n oma kasvatti ja siitä leimasta huolimatta laajalti rakastettu ja hyväksytty vetonaula – ja voimanostajana entinen kilpaurheilija hänkin. Onkin mahdollista, ettei WWE:ssä enää nähdä sellaisia suuria 2010-luvun sankaritarinoita, jotka saivat yleisön ulvomaan Punkin ja Danielsonin kaltaisten ottelijoiden puolesta. Seuraavat sankaritarinat lienevät erilaisia, sillä yleisö, joka ulvoi altavastaajille, on vaihtanut maisemaa – ja hiljentynyt, sillä AEW:ssä heidän ei tarvitse ulvoa. Siellä kun Danielsonin ja Punkin kaltaiset ottelijat ovat promootion kirkkaimpia aarteita ja saavat otella juuri sellaisia matseja kuin heidän intohimoisimmat kannattajansa haluavatkin. Tätä tukee myös se, ettei WWE:n kokoonpanossa ole enää jäljellä kovinkaan monta ottelijaa, joiden saappaat sopisivat Punkin ja Danielsonin jalanjälkiin. Sellaisiksi voisi ehkä laskea AJ Stylesin, Cesaron, Kevin Owensin ja Sami Zaynin, mutta aika on ajamassa heistäkin vähitellen ohi. He ovat jo veteraaneja, joita on seurattu jo kolmella vuosikymmenellä ja jotka lienevät jatkosopimuksiensa perusteella varsin tyytyväisiä asemaansa WWE:ssä. Ei heistä huou sellaista nälkäistä kapinahenkeä, joka saisi yleisön adrenaliinin virtaamaan. He ovat pikemminkin palasia WWE:n koneistossa. Uuden ajan sankaritarinat saattavatkin ammentaa WWE-vastaisen kapinahengen sijaan poikkeuksellisen lahjakkaista tai muilla tavoin inspiroivista yksilöistä, joista pursuaa vetovoimaisen supertähden karismaa. Tämä eräänlainen paluu 1980-luvun tunnelmaan tietänee vaikeita WWE-aikoja Bryan Danielsonin kaltaisille "raskaan työn raatajille", jotka kykenivät nousemaan esiin ensisijaisesti showpainiosaamisensa avulla. Toisaalta se myös helpottanee lupaavan showpainijan päätöstä siitä, siirtyäkö korporatiivisen WWE:n vai showpainin trendejä seuraavan AEW:n leipiin. Tästä malliesimerkkinä toiminee WWE:n NXT-ohjelmasta AEW:hen loikannut Kyle O'Reilly. ONKO WWE:n suunta sitten oikea? Todennäköisesti on, koska Vince McMahon tietää, mitä tekee. Se ei ehkä aina tunnu siltä, kun WWE:n tapahtumia katselee, mutta luvut eivät valehtele. WWE julkaisi torstaina tuoreimman taloustiedotteensa, ja siitä käy ilmi, että yhtiön viime vuoden liikevaihto nousi ensimmäistä kertaa koskaan yli miljardiin dollariin. Liikevoittoa WWE puolestaan takoi 259 miljoonan dollarin verran viime vuonna. Tiedote on muutenkin huimaa luettavaa. Siinä WWE muun muassa mainitsee uuden strategiansa, jonka mukaan aikoo järjestää suuret tapahtumansa ("premium live events") areenoiden sijaan stadioneilla. WWE:n johto myös uskoo, että yhtiö pystyy lyömään lukkoon "merkittäviä tulevaisuuden mahdollisuuksia" tämän vuoden aikana. Sattumaa ei ole sekään, että tiedotteessa mainitaan WWE:n uusi yhteistyökuvio yliopistourheilijoiden kanssa. Siitä puhuttiin myös yhtiön tuoreimmassa osavuosikatsauksessa useampaan otteeseen. WWE tähdensi, että yhtiön toiveena on haalia riveihinsä lisää erittäin lupaavia urheilijoita, jotka eivät pysty etenemään huipulle saakka omassa lajissaan. Yhtenä esimerkkinä nostettiin esiin nimenomaan Goldberg, joka pelasi 14 ottelua amerikkalaisen jalkapallon huippuliigassa NFL:ssä ennen kuin loukkaantui ja siirtyi myöhemmin showpainin pariin. NFL:ssä Goldberg pyöri vuosina 1990–1995. Showpainijana Goldberg debytoi vuonna 1996 – ja ottelee tässäkin kuussa WWE:n päämestaruudesta, vaikka ikää on jo 55 vuotta. Siinäkin saattaa olla yksi syy siihen, miksi WWE voi tuntua alinomaa houkuttelevammalta mahdollisuudelta huipputason urheilijoille, joiden kilpaurheilu-ura tulee tiensä päähän ja jotka saattaisivat muutoin joutua heittämään hyvästit urheilulliselle uralleen ja siirtymään aivan muihin töihin. Sellaisia urheilijoita myös riittää pilvin pimein, sillä vain todella harva ja valittu kykenee nousemaan kilpaurheilun korkeimmalle huipulle ja vakiinnuttamaan paikkansa siellä.
0
0
3
Eetu Lehtinen
Mar 21, 2022
In Pääkirjoitukset
ROYAL RUMBLE lienee paras mahdollinen esimerkki havainnollistamaan sitä, miten monenlaisia mielipiteitä showpainimaailmaan mahtuu; on yksinkertaisesti mahdotonta suunnitella sellaista Royal Rumble -ottelua, johon kaikki WWE:n seuraajat olisivat universaalisti tyytyväisiä. Joitakin poikkeuksia toki on. Esimerkiksi Chris Benoit'n taianomainen nousu WrestleManian parrasvaloihin säväytti koko showpainikansaa 18 vuotta sitten. Myös monet muut voittajat, kuten legendaariset "Stone Cold" Steve Austin ja The Undertaker, ovat saaneet yleisön hurmokseen. Siihen on riittänyt myös pelkkä painijan paluun luoma euforia, niin kuin muun muassa Triple H:n (2002) ja John Cenan (2008) esimerkit osoittavat. Aina on silti aihetta kritiikille, syystäkin. Royal Rumble -ottelu tarjoaa ainutlaatuisen alustan, jossa 30 ottelijaa pääsee tavoittelemaan paikkaa WrestleManian pääottelussa eli showpainimaailman kiistattomalla huipulla. Vaikka painija lentäisikin yli köysien, ottelu on silti valtava näytön paikka – eikä ole yhdentekevää, kuinka se näytön paikka käytetään. Niinpä ottelua seurataan usein suurennuslasilla. Jo se, kuinka pitkään nuori, nouseva tähti saa Royal Rumble -ottelussa olla, kielii paljon siitä, miten WWE-johtaja Vince McMahon painijaan suhtautuu ja minkälainen tulevaisuus painijaa todennäköisesti odottaa. Yhtä lailla suuri merkitys on silläkin, ketkä painijat saavat eliminoida toisia ottelusta pois. Kun joka ikistä ottelijaa voi tarkastella tällä tavalla läpi koitoksen, selvää on, että kaikkein suurin mielenkiinto kohdistuu ottelun voittajaan. Jos tämä kyseinen voittaja ei miellytä, koko ottelu voi tuntua märältä rätiltä, joka painautuu kasvoja vasten. Siksi Royal Rumble herätti tänäkin vuonna vahvoja tunteita, eivätkä kaikki niistä suinkaan olleet euforisia sellaisia. KRITIIKKI on ehdottomasti paikallaan. Sitä nähdään myös Kuristusjuntan sisällössä. On syytäkin kyseenalaistaa, kannattaako WWE:n yhä edelleen nojata vain Brock Lesnarin kaltaiseen 44-vuotiaaseen karpaasiin vai olisiko sittenkin järkevämpää ladata kaikki paukut vaikkapa 36-vuotiaan Drew McIntyren harteille. Samaten mietityttää, ansaitseeko äitiyslomaltaan palannut Ronda Rousey Royal Rumble -voiton muun muassa Sasha Banksin tai elämänsä vedossa olevan Bianca Belairin nenän edestä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin hyvä muistaa, että näissäkin kolikoissa on kääntöpuolensa, sillä mikään ei ole mustavalkoista. Niin paljon kuin Lesnar voikin kyllästyttää pitkäaikaista WWE-fania tai Rousey tuntua tylsältä UFC-ottelijalta, tällaiset nimet ovat maailmanlaajuisia supertähtiä, jotka tuovat WWE:lle eli samalla koko showpainille paitsi rahaa ja mainetta myös uskottavuutta kivenkovina entisinä huippu-urheilijoina. Se ei toki lämmitä katsojaa, joka ei WWE:n tai showpainin maineesta välitä vaan keskittyy omaan nautintoonsa. Sekin on täysin ymmärrettävää, mutta samalla sellainen kapea näkökulma nakertaa rakentavalta keskustelulta pohjaa. Sen sijaan, että turhaudumme ja haukumme esimerkiksi WWE:tä tai Vince McMahonia kirjoituksesta toiseen, hedelmällisempää ja järkevämpää olisikin pyrkiä ymmärtämään promootioiden ratkaisuja mahdollisimman monelta kannalta. TÄSSÄ on myös syy siihen, miksi Kuristusjuntta julkaisee vain sellaista sisältöä, joka ei provosoi tai ruoki vastakkainasettelua. Showpainimaailma on jakautunut jo niin paljon kahtia, ettei sitä kuilua ole mitään syytä kasvattaa entisestään. Sen sijaan sitä kuilua olisi parempi tilkitä, sillä samassa veneessähän tässä jokainen showpainin fani joka tapauksessa on – oli se oma suosikki sitten WWE, AEW, FCF Wrestling, SLAM Wrestling Finland tai jokin muu. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Kuristusjuntan arvioissa, kolumneissa ja muissa subjektiivisissa teksteissä voisi kritisoida esimerkiksi WWE:tä tai AEW:tä. Kuten sanottua, kritiikki on ehdottomasti paikallaan, ja sitä Kuristusjuntta myös julkaisee. Kyse on kuitenkin siitä, minkälaista ja kuinka monipuolista se kyseinen kritiikki on. Kansainvälisillä keskustelupalstoilla törmääkin usein myrkylliseen ja masentavaankin piikittelyyn, mutta keskustelkaamme me suomalaiset showpainista sivistyneemmin. – Eetu Lehtinen Kuristusjuntan päätoimittaja
0
0
4
 
Eetu Lehtinen
Admin

Kuristusjuntan perustaja

More actions